Klara vappen, bara vatten!

Meitsi on nyt ollut vuoden ja pari kuukautta päälle vesiselvänä. Enkä nyt katsonut tarpeelliseksi muuttaa tilannetta vapunkaan kunniaksi. Ohan se skumppa ihan jees, mutta ei se ikin oo mun ihan ykköslemppareihin kuulunut (okei, let’s face it, aiemminkin vappujuomana on tyypillisesti ollut siideri, ja sitä on ollut paljon). 

Opiskeluaikana vappua tuli juhlittua yleensä aika rankasti, monina vuosina siinä juhliessa vierähti sellaiset kymmenen päivää, enemmän ja vähemmän huuruissa. Joinain vuosina näin jopa vappupäivän aamunkin. Niinä olin osallistunut eräänlaiseen vappumaratoniin, jonka palkinto piti lunastaa vappupäivän aamuna. Olo oli ehkä hieman ryytynyt. En tiedä, olisiko se meno tuosta näin täysin ”aikuistunut”, jos miehellä olisi kanssa ollut voimakkaat vappuperinteet. Ei ollut, eka juhlimaton vappu kirpaisi hieman ja tuntui perin oudolta. Sen jälkeen kännivappuja ei ole ollut ikävä.

Mutta on mulla myös jotain perinteitä, jotka säilyvät. Simaa teen useimpina vappuina, joskus se jopa onnistuu (useinmiten ei). Tänä vuonna en tehnyt (unohtui – ajantaju on vähän hakusessa), kultainen mies toi yhden pullon työpaikaltaan. Munkkien paistaminen on myös ollut jo vuosikausia must. Tästä voisi kai pitää kiinni tänäkin vuonna, tosin hiiva unohtui ostaa, joten jos ei löydy kuivaversiota niin täytynee tehdä vähän myöhässä huomenna. Mut noin muuten aateltiin juhlistaa vappua lähinnä puutarhahommilla (jos ilma pysyy kelvollisena). Pitkät viikonloput on parhautta :). Ehkä ensi vuonna meilläkin vietetään taas hieman enemmän vappua, sellaista ilmapallovappua.

Hyvää (selvää) vappua itsekullekin!