Äidin tekemää ruokaa
Meidän Murun ensimmäiset kiinteät kokeilut olivat itse keitettyjä ja muussattuja perunoita. Mutta ensikokeilujen jälkeen siirryttiin aika pian kaupan purkkien pariin. Tein yhden epäonnistuneen soseyrityksen, en nyt varsinaisesti luovuttanut sen jälkeen, mutta en mitenkään kovin aktiivisesti yrittänyt uudelleenkaan. Ajattelin, että kyllähän sitä kaupan soseillakin, kun onhan siinä itse tekemisessä aika paljon vaivaa ja oma jaksaminen ollut vähän kiikun kaakun. Pikku hiljaa on kuitenkin alkanut mieli muuttua. Nyt tuntuu löytyvän montakin syytä, miksi ne soseet voisi myös tehdä itse:
KOTISOSEEN MAUSTA HELPOMPI SIIRTYMÄ KOTIRUOKAAN: Meidän murun opettelua kohti samoja ruokia meidän muiden kanssa ei mitenkään edistä tottuminen kaupan purkkiruokien makumaailmaan. Meillä syödään rehellistä kotiruokaa, joten miksi vaavi söisi mitään muuta. Kaupan purkkisafkoissa on aina jotenkin ihmeellinen maku. En tiedä, mistä se siihen on saatu purkitettua, mutta koetappa vaikka itse syödä porkkana-perunaa tai kalkkunakasvisruokaa ja kokeile tunnistaa niistä ne raaka-aineiden maut. Ei voi muuta kuin hattua nostaa pienelle kun on noita vedellyt.
SOSEIDEN TEKO ON KIVAA PIIPERRYSTÄ: Tästä saa mielenkiintoisen projektin ja puuhastelun, josta on jotain hyötyä. On kiva kokeilla uusia raaka-aineita. Se on jotenkin vähän niinkuin tekisi jo jotain yhdessä Murun kanssa kun ensin hommaa raaka-aineet ja tekee soseet ja sitten ne syötetään Murulle (vaikka onhan tässä aina vaaransa: mitä jos Muru ei huolikkaa mun safkaa…).
RAVINTEITA NASSUUN: Elin sosetaipaleemme alkuaikoina siinä käsityksessä, että kaupan soseet olisivat jotenkin ravintoarvoiltaan hyviä. Että niissä on oikein asiantuntijat pähkineet rasvojen, ravinteiden, protskujen sun muiden suhteet oikeaksi. Sitten luin tän artikkelin. Jossa herätellään siihen, miten pitkälle prosessoitua tuo kaupan purkkisafka on. Ja miten siinä prosessoimisen ohessa ruoasta poistuu olennaisia ravintoaineita, eli esim mineraaleja ja vitamiineja. Että ehkä se kaupan purkki ei olekaan niin hyvälaatuista, C-vitamiinit on lisätty sen takia että ne on ensin tapettu ja ehkä sitä itse saisikin aikaiseksi laadukkaampaa ruokaa kun vain vähän näkisi vaivaa.
SUOSI SUOMALAISTA: Olen aina ollut sitä mieltä, että kasvisten, marjojen, viljojen ja lihojen osalta suomalaista sen olla pitää (okei, joskus sorrun ulkolaisiin mansikoihin kun omasta maasta niitä ei vielä ole saatavilla, mutta pitäähän poikkeuksia aina olla). Sen lisäksi, että tuntuu turhalta kuljetella näitä pitkin maailmaa, osaan jotenkin paremmin luottaa siihen, että kasvisten kastelussa ei ole käytetty ihan mitä tahansa paskavesiä, marjat ja viljat tulevat suhteellisen puhtaista oloista ja eläimiä ei ainakaan mitenkään ihan järjettömästi kohdella (jos kohta ei se kohtelu missään kovin hyvääkään ole. Mutta kasvissyöjää en ole itsestäni saanut niin minkäs teet.). Osaan mielikuvitella ne olosuhteet, missä ruokani on kasvanut.
Viime aikoina tälläkin tontilla on käyty myös keskustelua isojen ylikansallisten yhtiöiden eettisesti arveluttavasta toiminnasta. Varsinkin sen yhden osalta. Ja tää jotenkin herätti entisestään. Erityisesti vahvisti entisestään sitä omaa suosi suomalaista -kantaa: pysyy ehkä vähän paremmin käryllä että mitä se yhtiö touhaa, ja toisaalta suomalaiset työpaikat on aina suomalaisia työpaikkoja. Että miksi syötän muruselleni ulkolaista kun sitä en niin mielelläni itsekään syö. Tässä kohdassa valmisruokien osalta on hieman kinkkisempi juttu: Nestlen tuotteet sentään valmistetaan Suomessa (Pilteissä näkyy jopa suomenlippu, vaikka todetaankin, että osa raaka-aineesta tuotetaan muualla.), mutta Muksut valmistetaan Puolassa. Kaikki näkökulmat huomioiden oma keittiö taitaa nyt vain olla se paras.
SE HINTA: oikeastaan tää toimii vain osittain motivaattorina. Hinnan puolesta kasvis- ja hedelmäsoseita ei tosiaankaan kannattaisi tehdä itse. Ne on niin halpoja kaupan purkkeinakin ostettua. Okei, joku perunaporkkana on raaka-aineiden puolesta moninkertaisesti tyyriimpää ostettuna kaupan purkkina, mutta täytyy omallekin työlle jotain hintaa laittaa. Ja kalliimmissa raaka-aineissa ero pienenee huomattavasti. Mutta sitten on ne lihasoseet. Mun matikkaan ei jotenkin mee, että jos purkkiin lisätään 10 prossaa lihaa niin sen purkin hinta yli tuplaantuu. Mitä lihaa sinne oikein laitetaan jos se maksaa tyyliin 50 senttiä per 10 grammaa. Vai onko sen valmistus sitten tuplasti työläämpää vai mitä ihmettä.
Noh, enivei. Mielestäni kaupan purkkiruoat ovat ihan jees ja menevät mun ”riittävän hyvän vanhemmuuden” filosofiassa läpi. En nyt siis yritä valistaa, käännyttää tai kiillottaa omaa kuvaani. En koe tolkutonta huonoa omaatuntoa, että meidän perheen sosehistorian alkutaival taivallettiin suurelta osin kaupan purkkien seurassa. Tai jos jossain vaiheessa iskee väsy ja kaupan soseet alkavat taas vallata alaa. Mutta jos vain suinkin kynnelle kykenen, niin pyrin (jatkossa) tarjoamaan meidän murulle äidin tekemää ruokaa.