Blogikohmelo

Jotenkin tämä on aina hirmuisen hankalaa tämä bloggaamisessa aktivoituminen pidemmän tauon jälkeen. Sitä on jotenkin ihan kohmelossa. Muutama blogi on aiemmin tainnut kokea karun kuoleman kun kirjoittamisessa on syystä tai toisesta tullut tauko ja kynnys tarttua näppäimistöön on päivä päivältä kasvanut suuremmaksi. Ja lopulta ei enää kehtaa palata. 

Jotenkin sitä on itsekritiikki jossain aivan uskomattomissa sfääreissä. Bloggausaiheita ei meinaa tulla mieleen ja nekin mitkä tulee niin joutuu hylätyksi: ei tää kuitenkaan ketään kiinnosta, mitä hyötyä tästäkin kirjoituksesta olisi kenellekään, mitä mä tällaista paljasta. Kun blogia kirjoittaa säännöllisesti liki päivittäin, aiheita virtaa solkenaan mielessä, monesti päivässä tulee tunne että heeei nyt pitäs päästä kirjottaa tää ja tää muiden luettavaksi. Arkipäivän kommelluksille nauraa kun miettii, miltä ne muista kuulostaa kun niistä kirjoittaa blogiin. Harvoin tulee pysähdettyä, että ai ai onko tämä nyt sitten niin helmi aihe että tästä kannattaisi kirjoittaa, eihän tästä vaan oo joku bloggari joskus jo kirjoittanut.

Ja ihan sama kirjoittaessa. Jotenkin miettii siinä kirjoittaessaan, että äsh, tää kuulostaa nyt ihan nololta. Joku muu varmasti osaa kirjoittaa paremmin kuin mä. Uskallanko paljastaa tällaista. Kuuluukohan tähän kohtaan nyt pilkku. Voiko tämän ny julkaista.

Mutta äsh, mä en halua, että tämä blogi kokee kuolee pois. Nyt tartun itseäni härkää sarvista ja pyrin taas aktiivisempaan päivitysrytmiin. Koska edelleen haluan kirjata ajatuksia ja meidän tapahtumia ylös. Koska edelleen haluan olla mukana verkkokeskustelussa. Koska edelleen haluan aktiivista kirjoitusvetreytystä. Kyllä tämä kankeus ja kohmelo vielä karistetaan.