Olenko ihan pöljä kun en halua kertoa olevani äiti?

Mulla on nyt jotenkin tosi skeptinen asenne työelämää kohtaan. Pelkään ja epäilen, että työt jää saamatta kun kuullaan, että kotona on yksi pieni lapsi. Kun-sitten-se-lapsi-on-kuitenkin-koko-ajan-kipeä-ja-pian-se-nainen-tekee-toisen-ja-on-pitkään-poissa-töistä. Asiasta ei tee yhtään helpompaa se, että ihan tottahan tuo on. Lapsi varmasti sairastaa alkuaikoina kun hänet viedään tarhaan. Ja onhan meillä se toinen haaveissa.

En minäkään palkkaisi ketään jos nuo ajatuksen pyörivät mielessä. Paitsi että. Ehkä kuitenkin vakituisia työntekijöitä palkatessa ainakin pitäisi miettiä vähän pidemmälle. Että noin yhden vuoden poissaolo on aika pisara meressä jos potentiaalista työuraa on se 30 vuotta jäljellä. Ehkä minun ei pitäisi pitää työnantajia typerinä. 

Tähän täytyy selvästi muuttaa nyt asennetta. Miksi minä keskittyisin potentiaalisiin uhkiin, kun sen sijaan pitäisi miettiä, että ”olen kova asiantuntija, mikä tahansa oman alan yritys olisi onnekas saadessaan minut töihin” ja ”olen juuri nyt vapailla markkinoilla, nappaa ennenkuin muut nappaavat”.

Nonni, uusi asenne. Helppohomma. Mutta mikä on kun mielessä piipittää edelleen, että onko riski laittaa CV:hen maininta joka paljastaa äitiyden. Googlailin asiaa ja tähän oli oikeastaan kolmenkinlaista lähestymistapaa:

• Merkitsen CV:hen lapsieni syntymävuoden (Mitä kettua. Eikös CV ole ansioluettelo, johon merkataan työn kannalta relevantit saavutukset. Onko multa nyt menny jotain ohi.)
• Merkitsen CV:hen tiedon siitä, minkä ajanjakson olen ollut kotona mukeloiden kanssa (tavallaan tuntuisi jotenkin loogiselta, sinä aikana ei ole samalla tavalla kertynyt työkokemusta)
• En merkitse millään tavoin, miksi merkitsisin, eihän KUKAAN mieskään merkitsisi mitään lapsista (tuntuu jotenkin huijaukselta jos CV:ssä näkyisi, että ikäänkuin olisin hankkinut työkokemusta tuonkin ajan, vaikka olen möllöttänyt täällä kotona. Tosin, jos työkokemusta on about kymmenen vuotta ja nykyisellä työnantajallakin jo useampi vuosi niin se vuosi – puolitoista ei omien taitojen kehittymisen osalta niin kovin merkityksekäs ole).

Olen ylpeä äitiydestäni. Muru on parasta ikinä mitään. Mutta kuuluuko hän CV:heni?

PS. kaksi (tai siis kolme – yhdessä firmassa on selvästi jaettu nykyinen työtehtäväni kahtia ja laitettu molemmat puoliskot hakuun. Molempia en ehkä kehtaa hakea) mielenkiintoista työpaikkailmoa bongattu. Tämä menee taas jännäksi.