Entä jos kotiäiti ei ole työkuntoinen?

Mä joskus esikoisen odotusaikana mietin, että miten ihmeessä selviäisin raskaudesta, jos olisin työelämässä (silloinhan olin opintovapaalla käytännössä koko raskauden). Että jos vielä joskus olisin raskaana, olisi silloin parasta olla kotosalla. Kun unirytmi heittää häränpyllyä sekä miljoona muuta raskausoiretta iskee. Noh, olen nyt huomannut yhden pienen bugin tuossa ajattelussani: työstä voi aina jäädä saikulle ja laps jatkaa hoidossa, mutta entäpä jos äiti majailee valmiiksi kotona, eikä lapsukaisella ole hoitopaikkaa. Mites siinä sitten olet sairaslomalla vaikka olo on kovin kehno?

Muhun on tässä raskaudessa iskenyt ihan mieletön ja kaiken nielevä väsy, tai paremminkin uupumus. On päiviä,  jolloin pelkkä hengittäminen tai käden nostaminen tuntuu liian raskaalta. Saati sitten kaikki vaipanvaihdot, syöttämiset, leikkimiset, nukuttamiset… Jotenkin olen vain sinnitellyt, mutta äärirajoilla on menty. Silleen ”jos tää tästä vielä pahenee, niin pakko pyytää apuja”. Ja onhan se pahennut, mutta aina vaan on miettinyt, että ihan vähän vielä jaksan, tämä päivä vielä.

Muun ohessa myös uniongelmat ovat alkaneet vaivata pahemmin. Nukun alkuyöstä sen noin neljä tuntia ja sitten ei uni enää tule. Siinä kun sitten vähintään nelisen tuntia valvoo niin on taas mahikset saada uudestaan unta. Ja nukkua tunnista kolmeen tuntiin. Paitsi arkena kun Muru on alkanut herätä aikaisemmin (8-9 maissa) niin en enää välttämättä ole kovin ehtinyt ottaa niitä toisia unia. Ja minään yönä/päivänä ei tunnuta pääsevän riittävään unimäärään.

Tässä väsymyksen myötä on kehittyny jonkinlainen tunnelinäkö. Sitä keskittyy vaan siihen, että saa itse mitenkuten nukuttua ja syötyä (se onki haasteellista kun jatkuvasti kuvottaa ja mitää ei tee mieli), ja että Muru nukkuu ja syö, että sillä on puhdas vaippa ja kuivat vaatteet ja että se on turvassa. Lopulla energialla seurustelen murun kaa (ja oon tehny jotenkuten aiemmin sopimiani keikkahommia, niihinkää kun ei ole ollut sijaista). Ja muuten sit vaa makoilen puolimaakuulla ja katon jotai turhanpäivästä viihdettä kun mitää muuta ei jaksa. Jotenki värit on kadonnu, tai haalistunut, elämästä. Mikään ei huvita kun mihinkää ei ole energiaa, on siis väsy vaikuttanut aika paljon mielialaankin. Välillä muistaa miten ennen oli hauska kirjoittaa blogia, tehdä keikkajuttuna, kehittää omaa työnhakua, tehdä käsitöitä, lukea jne jne. Nyt ei niin mitään.

Olen tästä väsystäni yrittänyt mm. neuvolassa puhua, ei tunnu jotenkin ihan normaalilta. Neuvolakäynnillä kun aloitin jotain sanoa niin reaktio oli vain että se kuuluu raskauteen. Yritin jatkaa niin suurinpiirtei kesken lausee, ett ”joojoo, se kuuluu raskauteen”. Jaa, raskaana olevaa ei tietty samaan aikaan voi mikää muu vaivata. Lääkärille en ole jaksanut vaivautua, ihan ei kiinnosta tuntien jonottaminen kuullakseni, että joo, olet raskaana. Neuvolan neuvonnassa olivat lopulta ihania, pyysin kilpirauhasarvojen tsekkauksen (ainut mikä itselle tuli mieleen mikä tätä vois aiheuttaa ja kilpirauhasongelmia on suvussakin). Ja kävin labrassa. Olihan ne arvot ihan p*****llään. TSH oli 0,207 kun normaali on 0,5-3. Jos oikein ymmärsin niin tuo on sitten yliaktiivisuutta kilpirauhasissa. Mitään tolle ei nyt tehdä (kun ekan kolmanneksen lopulla se arvo on kuulemma ihan normaalistikin normaalia matalampi). Ens vuoden puolella kontrolli.

Puoltoista viikkoa sitten oli pakko alkaa miettiä apujen kysymistä. Mutta sitten ihana mies sai idean pyytää töistä, että tekee sen loppuviikon etänä. Ja kun kertoi syyn niin sai ihan mieluusti kotoilla. Niin se sitten oli pari päivää kotona, hoiti varsinaiset Murun hoitamiseen liittyvät jutut ja mä olin sitte osan aikaa seuraneitinä leikittämässä Murua kun mies teki töitä. Mutta ei tuokaa mikää pysyvä ratkaisu ollu, tällä viikolla en oikein taas kehdannut ehdottaa etäilyä kun en tienny miten siihen suuremmassa määrin suhtauduttaisiin. Oman äidin tai anopin pyytämistä apuun olen kanssa miettinyt, mut kynnys on jotenkin ihmeen korkee (ja on sekin omalla tavallaan raskasta kun ne täällä häärii). Nyt on enää viikko miehen joululomaan, eiköhän sinne jotenki selvii. Ja jos ei joululomalla olo ala helpottaa niin sitten on mietittävä joku järjestely niin että pääsen lepäämään viikollakin. Ja jos ne kilppariarvot heittää edelleen niin sitten kyllä tarvii saada se saikkulappuki, jos ees niistä keikkahommista sit siinä kohdin luopuis.

Mut mahkua on se, että nyt on ”jo” rv12+5 (on muutes pikkaisen hitaasti menny aika). Eiköhän tää tästä, päivä kerrallaan.