Nukkumiskriisi

Tämä alkaa käymään yhä mahdottomammaksi. Enää hetkeen ei ole riittänyt se, että mä nukun huonosti. Kun useinmiten ei saa sitäkään vähää nukuttua mitä noin muuten nukkuisi. Lapsi herää kesken yötä itkemään (ja sehän on ihan normaalia, nehän nyt herää vielä tuon ikäisinä). Mies käy vessassa tai lähtee töihin. Tai itselle tulee tarve käydä vessassa ja vaikka muuten saisi unta niin siihen vessakäyntiin herää sitten laps ja alkaa taas itkemään.

Tänä yönä nukuin alle kolme tuntia, sitten mies ilmeisesti kävi vessassa. Siihen liittyen tai siitä riippumatta mä heräsin ja oli pakko mennä vessaan (eräskin minityyppi tykkää hengailla rakon tuntumassa). Kun avasin makuuhuoneen oven, laps heräs. Olisin todennäköisesti saanut vielä unta, mutta en sitten enää kun laps rääkyy kurkku suorana. Ja sitä ihanuutta on nyt jatkunut 2h (tai ihan juur nyt noi muutkin on hereillä, ei ehkä ihan fiksuinta nousta kesken yötä ylös, mutta joskus ei vaa jaksa olla fiksu kun on kuunnellut toisen huutokiljuitkua pitkälle päälle tunnin). Tää on kai taas yks niistä ihanista taaperon vaiheista ku nukutaan huonommin, veikkaan tällä kertaa syylliseksi hampaita (miks hempurassa niidenkin puhkeamisesta on pitänyt kehittää niin hidas ja kivulias prosessi). Kolmas yö kun unet on selvästi huonompia. Viime yönä ensin heräsin lapsen huutoon, valvoin kolmisen tuntia ja menin takaisin nukkumaan. Kun olin jo unen rajamailla, laps alko uudestaan huutaa. Jonkin ajan päästä nukahdin, mutta heräsin hetkellisesti lapsen käninään taas parin tunnin pääsät. Onneksi se sillä kertaa nukahti itsestään, sain vielä lisää unta ja ihan järjellisen määrän unta yötä kohden. Saa nähdä miten tänä yönä käy.

Mikähän siinäkin on niin samperin vaikeeta, että vaa siirtäis sen lapsen omaan huoneeseen. Sitä on nyt tässä pidempään jo kipuiltu kun tää menee tällaiseksi puolin ja toisin herättelyksi. Mä nukun nykyään usein osan yöstä työhuoneessa kun en enää makuuhuoneessa uskalla liikkua. Muuten ihan jees, mutta työhuoneen patja on sen verran huono, että lonkat ja selkä alkaa olla pian kovilla.

Jotenkin tämä huonosti nukkuminen alkaa olla jo kohtuuttoman raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fyysisesti koska ihminen nyt vain ei pärjää liian vähillä yöunilla kovin hyvin. Päätä särkee, pinna on kireällä, järki ei kulje, kroppa kovilla. Henkisesti raskasta kun ei tähän ole oikein muuta helpotusta luvassa kuin tilanteen laukeaminen synnytyksen jälkeen (ja siihen laskettuun aikaan on vielä 4,5kk, siis OIKEESTI, en ees haluu ajatella koko asiaa).  En edes tiedä meneekö henkisen vai fyysisen puolelle jos järki meinaa lähteä.

Raskasta, tai oikeammin raivostuttavaa on myös se, että tälleen vuorokaudesta menee tolkuttoman monta tuntia ihan hukkaan. Illalla menee pahimmillaan yli tunti nukahtamiseen, yöllä yleensä makoilee ainakin puoli tuntia ennenkuin luovuttaa ja nousee ylös (koska JOSKUS saa nukahdettua ilman ylösnousemista välissä). Kun menee yrittämään uudelleen unta, menee taas ainakin se tunti unensaantiin, ei merkitystä sillä miten pitkään on ylhäällä. Kaikki tuo unettomana sängyssä pyöriminen on poissa omasta ajasta.

Tiedän, että on olemassa yksi ”unilääke”, mitä ne kirjottaa raskaana olevalle (Opamox). Kokeiltu on, ei auta, tulee vain entistä pahempi olo. Vähän sellainen nurkkaanajettu olo kun tietää, että mitään apua ei ole saatavilla.

Tuo vauva on ihan hirmuisen toivottu. Ja sitä kohtaan on jo herännyt voimakkaita tunteita.On varmasti kaiken tämän arvoinen. Mutta jos tässä sattuisi jotain kaameaa ja hän ei meille asti pääsisikään, niin kenties raskainta mulle olisi se, että tämä kaikki olisi ollut turhaa. Ja jos, tai siis kun, halutaan niin kovasti se toinenkin lapsi tähän perheeseen niin tämä sama paska olisi aloitettava alusta. Oma henkinen rasitteensa siis tämäkin, mikään ei ole taattua, kaikkea voi sattua, vieläkin.

Saa nähdä milloin tuo taapero suostuu nukahtamaan uudelleen tähän yöhön. Ja milloin itse pääsen petiin, miten pitkään menee nukahtaa, miten pitkään saa nukuttua. Se on aika varmaa, että yöunet jäävät parhaassakin tapauksessa noin kuuteen tuntiin. Kahdessa erässä nukuttuna. Menen taas sinne työhuoneeseen nukkumaan. Onneksi on viikonloppu, ei tarvitse sentään kuudesta lähtien olla korva kovana lapsen unta valvomassa. Yöllä ajatukset ovat synkimmillään, ehkä kaikki on taas valoisampaa päivällä. Kun vaan sais vähän vielä nukuttua.