Panostusta (lasten) turvallisuuteen

Meillä oli tälle alkuvuodelle listalla parin ”pienen” investoinnin teko. Perheen pikkuinen kaksiovinen auto alkoi käydä viime vuonna auttamatta pieneksi ja epäkäytännölliseksi (alkoi loppua kohden käydä aikatavalla mahdottomaksi heilauttaa 11kg lasta + turvakaukalo etuovesta takapenkille). Ja olisi se lapsen turvakaukalokin jäänyt pian jo pieneksi (käytössä oli Maxi Cosin Cabriofix ja olin kyllä tyytyväinen. Meidän 1v 3kk tenava mahtui siihen edelleen. Pituuden puolesta olisi ollut vielä tilaa – joskin turvavyöt alkoivat tulla aika alhaalta, mutta alkoihan siinä olla ahdasta, varsinkin jos vaatetta oli vähän enemmän päällä). Syksyn aikana siis tehtiin selvitystyötä ja tänä vuonna pistettiin tuulemaan. Ostoslistalla oli kaksi keskeistä hankintaa: auto ja turvaistuin.

Ensin se auto. Sille kriteereiksi asetettiin:

• Kuskin taakse pitää mahtua tuo Maxi Cosi Cabriofix, ainut ehdoton kriteeri.
• Mielellään tältä vuosikymmeneltä.
• Sen verran vähän kilometrejä, että auto kestää meidän n. 10 vuoden ajot.
• Mielellään farmari, ei kuitenkaan kriittistä kunhan takapaksissakin tilaa löytyy.
• Oishan se kiva jos ois luotettava ja vähävikainen.
• (Ei ranskalainen. Tää on niitä sellaisia fiilisjuttuja).

Käytiin muutamassa liikkeessä testailemassa eri merkkisten ja mallisten autojen tilavuuksia niin, että meitsi meni kuskinpaikalle ja sääti penkin ajoasentoon ja sen jälkeen testattiin Maxi Cosia takapenkille. Melkein kaikki autot kosahtivat tähän testiin. Mulla kun on pidemmät jalat kuin monella kaksmetrisellä miehellä, niin autojen etupenkin säätömahdollisuudet oli aika tapissa. Ja Cabriofix taitaa olla aika tilaavievä kaukalo. Kaukaloa ei kuitenkaan haluttu laittaa vaihtoon, koska toisaalta tuossa sitten saa pidettyä lapsen vähintään vuoden ikään asti. Näin asetuksin myös esikoinen saisi oltua selkä menosuuntaan turvaistuimessa vähintään kolmivuotiaaksi. Näistä ei haluttu tinkiä, sen paremmin kuin siitäkään että asetetaan molemmat istuimet takapenkille.

Lopulta tämä oli selvä peli. Ehdottomasti parhaalta autolta vaikutti Skoda Superb. Ja sitten vain etsittiin muuten kriteereihin sopiva yksilö. Tiedettiin, että tuon kyseisen konsernin autoissa on tiettyjä tyyppivikoja ja niitä pyrittiin minimoimaan muun muassa valitsemalla automaattivaihteiden sijasta manuaalivaihteet, tämä rajasi aikatavalla vaihtoehtoja. Lopulta löytyi hyvä yksilö, jossa kaiken muun kivan ohella oli webasto ja xenon-ajovalot (oi, noista xenoneista olin haaveillut jo ensiautoni ostohetkistä lähtien, ne oli vähän sellainen mun märkäuni näiden autojen saralla. Vanhassa autossa oli oikeesti aika huonot valot joiden kanssa oli välillä säätöongelmia, xenonit on jotain ihan parhautta pimeässä ajossa, iso lisä turvallisuuteen).

Ja nyt meillä on sitten Skoda Superb. Maksoi kieltämättä enemmän kuin olisin toivonut, mutta mitäpä sitä ei tekisi lasten (ja tietenkin omankin) turvallisuuden hyväksi. Ja onhan tuossa kieltämättä oma mukavuuskin huipussaan, ei tarvitse olla jalat suussa. Olen niin rrrrrrrakastunut tuohon, aikalailla samantien unohtui mun ensirakkaus, joka oli kuitenkin palvellut mua hyvin liki kymmenen vuotta. Kuherruskuukautemme kestänee suurin piirtein siihen asti kunnes tuo auto jättää johonkin jumalan selän taakse webaston tyhjennettyä akun (noh, toivottavasti ei kuitenkaan ihan noin käy). Ja ehkä vielä jonain päivänä opin pakittamaan ja ajamaan ykkösellä ilman että sammutan koko auton.

 

Sitten se turvaistuin. Sille kriteerit olivat: 

• Selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään (tämän videon näkemisen jälkeen ainut vaihtoehto ja suositus taitaa nykyään olla, että selkä menosuuntaan oltaisiin 4v asti. Ihan hiljan tuo raja taisi olla vielä 3v).
• Turvallinen, eli pieni sivu- ja etutörmäyskuorma.
• Kallistuksen säätö, eli nukkuessakin hyvä asento.
• Isofix-kiinnitys
• Helppo laittaa muksu istuimeen ja kiristää vyöt hyvin: mieluiten siis 360 kääntyminen ja lapsen asettaminen istuimeen sen ollessa sivuasennossa.

Eli turvallisuustesteihin sun muihin tuli tutustuttua. Loppusuoralle pääsi kaksi istuinta: Cybex Sirona ja BeSafe Izi Kombi x4, näitä mentiin käpistelemään liikkeisiin. Ja kun näihin testattiin lasta istuttaa niin vastakkain oli lopulta kaksi kriteeriä: helppo laittaa muksu istuimeen vs. mahdollisimman pitkään selkä menosuuntaan.

Mä olisin ihan hirmu kovasti halunnut ostaa Sironan, sen turvallisuus ja toi istuimeen kiinnittäminen vakuuttivat mut. Mutta, ja se iso MUTTA, siinä jalat osuivat jo nyt siihen selkänojaa vasten tulevaan lipareeseen. Pelkäsin siis, että meidän (todennäköisesti pitkäksi ja pitkäkoipiseksi kasvavalla) tenavalla siinä olisivat polvet hyvin pian jo suussa ja selkä menosuuntaan -asento kävisi jo hyvin nopeasti niin epämukavaksi että muuten niin rauhallinen tenavakin alkaisi kapinoida.

BeSafe Izi Kombi x4:ssä vastaavasti oli pituussuunnassa säädettävät isofix-kiinnikkeet, joiden ansiosta jaloille saa muita istuimia enemmän tilaa. Ja ilman säätöäkin jaloilla on tilaa enemmän kuin monissa muissa istuimissa. Vakuutuin, että tällä istuimella selkä menosuuntaan -matkaaminen onnistuisi pitkään, todennäköisesti painorajaan asti. (vaikka ikinähän ei voi tietää, josko lapsi vain jossain vaiheessa kieltäytyy selkä menosuuntaan -menosta. Haluan kuitenkin, että istuintekniset seikat eivät tähän aja). Turvallisuus vaikutti kanssa olevan riittävän hyvässä kuosissa, on luotettava siihen, että mm tuo isofixien säätömahdollisuus ei aseta turvariskiä kun tuo kuitenki turvalliseksi on luokiteltu. 

Lopulta ostimme siis BeSafe Izi Kombi x4:n Lastentarvikkeesta. Mieluummin mahdollisimman pitkään suositellussa ja turvallisessa selkä menosuuntaan -asennossa kuin mukavuus istuimeen kiinnittäessä. Ja autossakin on ihan hyvin tilaa tuolle kaiketikin keskimääräistä hieman enemmän tilaa vievälle istuimelle.