Synnytys lähestyy

Jos vielä pari viikkoa sitten (28.4.) ”paikat olivat tiukasti kiinni”, niin nyt on selvästi alkanut tapahtua tälläkin saralla. Kävin eilen äitiyspoliklinikalla lääkärin ultrattavana liittyen esikoisen keskosuuteen. Nyt kohdunkaulaa oli jäljellä 2-2,5cm (viimeksi 3), kohdunsuu oli vähän pehmennyt (viimeksi kiinteä) ja sormelle auki (viimeksi kiinni). Vauva oli myös jo alhaalla (viimeksi temmelsi vielä kovin ylhäällä). En tiedä voiko osa näistä muutoksista selittyä myös eri lääkärillä, että miten absoluuttisia mitkäkin asiat ovat. Mutta selvää lienee, että jotain on kuitenkin alkanut tapahtua. Ensi viikon lopulla on varsinainen lääkärineuvola, jossa kuultanee seuraavat arviot (jos sinne asti siis päästään).

Mitään kristallipalloa äitiyspolin lääkärillä ei ollut, ei siis uskaltanut lähteä veikkailemaan suuntaan tai toiseen. Mitään huolestuttavia nuo muutokset alakerrassa eivät olleet, eivätkä ne välttämättä vielä tarkoita mitään. Sellainen tunnelma tapaamisessa kuitenkin tuntui olevan, että ottaen huomioon taustani (edellisen ennenaikaisuus), näitä muutoksia pidettiin selvämpänä merkkinä synnytyksen lähestymisestä kuin selaisella, jolla edellinen raskaus on edennyt normaalisti loppuun asti. Taisi sieltä tulla myös kommentti ”tuskin tässä juhannukseen asti mennään”.

Olen hieman yllättynyt miten otin uutisen vastaan. Toivoin ja toivon edelleenkin hartaasti, että päästäisiin sinne kesäkuulle. Siltä kantilta olisi kuvitellut, että eniten olisi rauhoittanut tieto, että mitään ei ole tapahtunut. Nyt kuitenkin näistäkin uutisista koin jonkinlaista helpotusta. En tiedä onko se sitten sitä, että nyt tiedän tilanteen. Että vaikka synnytyksen käynnistyminen lähipäivinä/viikkoina olisi pienoinen pettymys, olen ainakin tietoinen siitä ja voin nyt henkisesti varautua. Toisaalta minua on myös tainnut hieman kauhistuttaa ajatus yliaikaisuudesta, nyt sitä ei sitten pidetä kovin todennäköisenä.

Mitään erityisiä ”seuraamuksia” tutkimustuloksilla ei ollut, asiaa ei sen kummemmin seurata vaan tunnelma on ”tulee kun on tullakseen”. Vauva on jo hyvillä viikoilla (34+1) ja hyvän kokoinen (painoarvio 2,5kg, eli ihan keskikäyrän tuntumassa – huippu-uutinen radilaiselle). Kuulemma vuodelepoon ei ole syytä, normaalia arkea voi elää rauhallisesti ja kehoa kuunnellen, vältellen selaista mikä mahdollisesti tuo supistuksia. Ponnistelua, ml. nostelut, kannattaa myös vältellä. Helppo nakki tälleen 2,5v 12kg taaperoa hoitovapaalla kaitsevalle. No, parhaani yritän ja otan apuja vastaan mahdollisimman paljon. Aivot alkoivat myös kuumeisesti työstämään, että mitä kaikkea oikeastaan haluaisin vielä saada tehtyä ennen synnytystä. Tuonkin suhteen pitäisi nyt saada pysymään joku järki, voi olla rauhallisuus ja normiarki aika kaukana jos intaantuu puuhaamaan kaiket päivät ties mitä. Ja kai se elämä jatkuu vauvan syntymän jälkeenkin, että ihan koko maailmaa ei tarvitsisi saada valmiiksi.

Mutta siis niin. Jännittäviä aikoja eletään. Sitä ei tiedä millaisia uutisia tänne seuraavalla kerralla kirjaan…