Perheasunto

Sillä nimityksellä työkaverini kutsui viime viikon hankintaamme. Niin, vaikka lisääntymisyritykset junnaavat paikallaan, on jotain sentään tapahtunut: viime viikolla ostimme asunnon. Perheasunnon, kuulemma. Ja eihän sitä käy kieltäminen, olenhan mielessäni jo sovitellut oman makkarin paikkaa ja sinne pinnasänkyä. Maalaillut moneen otteeseen kahta ”ylimääräistä” makuuhuonetta erilaisilla söpöillä väreillä, miettinyt oman makkarin ja työhuoneen sijaintia yhden, kahden, kolmen lapsen synnyttyä. Työkavereille pitää kuitenkin esittää coolia.

Kun aloimme aktiivisemmin etsiä asuntoa, meillä oli miehen kanssa hieman erimielisyyttä asunnon koosta ja hinnasta. Että montako niitä makuuhuoneita kannattaa olla jos meitä on toistaiseksi kaksi, eikä takuita pääluvun lisääntymisestä ole. Sen verran optimismia minusta löytyi että en taipunut alle kolmeen makuuhuoneeseen (asunnon osto kun on niin pirun kallista niin täytyyhän sitä kasvun varaa olla 😉 ). Kunnon piha oli varsinkin minulle hyvin tärkeää. Myös kohtuullinen sijainti työpaikoilta oli tärkeää, työmatkoihin ei olisi toivottavaa mennä yli 45min suuntaansa. Hinnasta väännettiin sitten enemmän peistä, tarkan markan mies ei ylihintaa maksele.

Lopulta löytyi varsin hyvä kompromissi, joka ei juuri edes tunnu kompromissilta. Kolme makuuhuonetta, olohuone ja takkahuone (+vessa, kylppäri, sauna ja hiljattain uusittu magee keittiö). Yli tuhat neliötä pihaa. Luonto alkaa takapihalta, ulkoilumaastot lähinurkilla. Ainut hieman kompromissilta haiskahtava asia on, että kyse on paritalon puolikkaasta omakodin sijaan, tämän vaikutukset hintaan taisivat olla merkittävät. 

Saa nähdä minkä verran tämä ostos kirvoittaa kysymyksiä perheenlisäyksestä. Taitaahan tuo tiettyä viestiä kertoa tulevaisuuden suunnitelmista. Tosin, ilman perheenlisäystäkin olisi haaveissani siintänyt vähintään 1000 neliön piha, ja niitäpä aika harvoin on kolmion yhteydessä. Kauhulla odotan entistä ahkerampaa mahan tuijottelua, uteluja ym. Olisiko oikeasti liikaa pyydetty, että porukka vain pitäisi turpansa kiinni ja silmänsä kurissa? Kyllä sen sitten huomaa jos se maha oikeasti alkaa muistuttamaan rantapalloa, sanokoon sitten että hä hää mää sen arvasin.

Jaa niin muutto, se on vasta parin kuukauden päästä.