Eikö tämän pitänyt jo helpottaa?

Kahdennentoista raskausviikon alussa (eli viime viikon alussa) huomasin, että hei, mullahan on ollu muutaman päivän jo parempi olo. Ja ajattelin, että kun tässä kohdin muutenkin pitäisi pahoinvoinnin helpottaa niin eiköhän tämä tästä paremmaksi muutu. Väärin, älä nuolaise ennen kuin tipahtaa! Loppuviikosta olo oli kaameampi kuin koskaan, ja nyt tunnutaan menevän lähinnä pahempaan suuntaan.

Öisin valvon nyt lähinnä pahoinvoinnin takia. Ehkä se pahin skenaario on tapahtunut: kun alusta asti asennot ovat vaikuttaneet pahoinvointiin (suorassa ja kyyryssä istuminen olleet pahimpia ja graduakin on naputeltu sohvalla puoliksi maaten) niin nyt pahin asento tuntuu olevan makuulla olo. Greeeeat, kyllähän tässä muuten nukuttiinkin niiiiiin hyvin. Pahoinvointia ei tokikaan helpota myöskään se, että ne harvat tähän asti siedettävät ruoat siirtyy yksitellen yökötys-listalle. Ja syödä pitäisi koko ajan useammin tai tulee tyhjä-yökötys-olo (vaikka maha ei tosiaan olisikaan tyhjä).

Tänään mennään n. neljän tunnin unilla. Mutta juur nyt ei haittaa. Parin tunnin päästä nähdään pikkuinen (nt-ultra siis luvassa)! Eiköhän se motivoi taas kestämään pahaaoloakin.

PS. Täällä oli viime viikolla rankkaakin rankempi muutto ja siitä syystä pumpulipesässä on ollu hiljaista. Pidin kyllä huolta, että nettiin pääsee heti uudestakin kämpästä, mutta energia kirjoitteluun on ollut nolla. Plussana muutossa oli muutes se, että nukuin kolmena yönä liki keskeytyksettä yli 8h!!!

rv12+1