Höpsö haave

Haaveilen toki säännöllisesti niistä perinteisistä asioista: että lapsi on terve ja antaa vanhempiensa nukkua edes toisinaan melkein riittävästi. Että mies (ja minä) pysytään terveinä ja rakkaus kestää vauva-arjen. Että löydän joskus aikanaan uuden unelmieni työpaikan. Että löydämme vauvan/lapsen kanssa yhteisiä kivoja harrastuksia ja leikkejä. Että teemme yhteisiä perheretkiä linnanmäelle, korkeasaareen, muumimaailmaan, italiaan… Että minusta tulee hyvä äiti, että lapsestani tulee hyvä ihminen jolla on sydän paikallaan.

Näiden (itsestäänsevyyksien?) lisäksi olen tiiviisti varjellut myös yhtä toisenlaista haavetta. Että löytäisin vertaisia, mielellään ihan lähistöltä. Virtuaalivertaistukikin on mahtavaa ja niin tärkeää ja sitä olen hakenut täältä blogimaailmasta jo yrityksen alusta lähtien. Mutta virtuaalivertaisten kanssa ei voi lähteä vaunulenkeille, leikkipuistoon, ex-tempore kahvittelemaan, harrastuksiin jne jne. Unelmissani minulla on paljon mammakavereita, joista ainakin osalla suurinpiirtein omani ikäinen esikoinen. 

Villeimmissä haaveissa minulla on myös uusi sydänystävä, joka on kanssani samassa tilanteessa. Samanhenkinen ja sellainen jota voi nähdä vaikka päivittäin (asuu siis lähistöllä). Joku joka on minun ihan ”oma” ja jonka kanssa jaamme arkea ja salaisuuksia. Muitakin mammakavereita ja ystäviä on, mutta olemme toisillemme ne läheisimmät ystävät. Muut eivät aina ymmärrä meitä. Olemme niitä ärsyttäviä kihertäjiä, jolla on omia juttuja ja vitsejä joita muut eivät ymmärrä ja joihin muut eivät pääse osallisiksi.

Minulla ei ole koskaan oikein ollut tuollaista. Ei oikeastaan koskaan ystävää, joka olisi pitänyt minua parhaana ystävänään, ainakaan niin että se olisi näkynyt myös teoissa ja olisimme olleet tiiviissä yhteydessä. En ole tähän päivään mennessä ollut kaaso, enkä oikein usko koskaan olevanikaan. Tuskin olisin koskaan kummikaan muuta kuin korkeintaan veljen lapsille tai miehen kautta, jos siis kuuluisimme kirkkoon.

Koko elämäni olen kaivannut ja janoinnut olla osa paras ystävä -käsitettä. Onhan minulla toki kavereita ollut (paitsi ala-asteella, jolloin minulla oli kaveri ainoastaan puolen vuoden ajan ja sekin säälistä koska suorastaan manguin – muistaakseni itkien – muilta, että saisin olla uuden luokkakaverimme kaveri), ja ihan hyviä ystäviäkin, tänäkin päivänä. Parasta ystävää ja siihen liittyvää sidosta ei kuitenkaan ole (minusta välillä tuntui että minulla oli paras ystävä, mutta totesin suhteen niin kuluttavaksi, että ei se voinut olla sitä janoamaani molemminpuolista ystävyyttä).

Olin tuossa pari vuotta sitten miehen kavereiden bileissä (kutsun heitä välillä myös omiksi kavereikseni, mutta esimerkiksi juuri näiden bileiden emännän polttareihin en ollut tervetullut, joten käsitteenmäärittely tuntuu vähän ongelmalliselta). Siellä törmäsin erääseen itseäni monta vuotta nuorempaan naiseen, jonka kanssa totesimme illan kääntyessä ehtoopuolelle että olemme sielunsisaria. Kihersimme ja meillä oli ihan omat jutut. Tunsin muutaman tunnin ajan sen tunteen, mitä olin kaivannut koko ikäni (Sen kun toinen ymmärtää heti. Haluaa olla ehdoitta seurassa, keksiä omia yhteisiä juttuja…). Illan päätteeksi ei vaihdettu yhteystietoja. Ehkä niin oli parempi, olisimme hyvin voineet myöhemmin, selvinpäin, huomata, että emme todellisuudessa ole sielunsiskoja, jatko olisi voinut pilata sen yhden illan muiston, joka minulla nyt on.

Jollain tavoin tämä raskaus vain on herättänyt vanhat haaveet ja tunteet pintaan. En tunne ”tosielämässä” ketään joka olisi tällä hetkellä raskaana. Tunnen  yhden henkilön miehen kautta, jolla on alle vuoden ikäinen lapsi. En ole myöskään tutustunut kovin läheisesti täällä pk-seudulla ihmisiin. Tiedän, että haaveeni on höpsö ja epärealistinen. Kuitenkin jännitän aikatavalla ensi viikon perhevalmennuksen alkua. Pidän sitä ensimmäisenä paikkana, jossa voisin tutustua juuri sellaisiin vertaisiin, joita kaipaan. Pelkään että en löydä ketään. En perhevalmennuksesta, vauvaharrastuksista, leikkikentältä. Ainakaan ketään ”omaa”. Ehkä kaikilla on jo vertaisia ja hyvien ystävien kiintiö täynnä. Parhaan ystävän paikka täytettynä.