Imetysepätoivo

Tänään on tapahtunut jotain ralikaalia imetykselle. Yhtäkkiä tuntui, että Muru unohti miten homma toimii. Iltapäiväimetyksellä ja päivällisimetyksellä suu meni koko ajan puremisasentoon ja maidot jäi vähiin. Tai ehkä se oli vain sitten sitä, että tyyppi hokasi, että näinkin tässä voi tehdä. Oli sellainen velmu ilme samalla kun siinä näykki. Nyt iltaimetyksellä hommasta ei sitten tullut enää yhtään mitään. Tyyppi alkoi vain itkeä ja puristella päätään pelkästä ajatuksestakin. 

En tiedä, mikä tämän kaiken sai alkuun. Mutta kehityksen näen selvänä: molemmilla tuli tähän nyt joku blokki. Minä aloin olla varpaillani puremisesta, ennakoimassa ja estämässä pieniä naskaleita. Jännittynyt koko tilanteesta. Muru hämmentynyt ja loukkaantunut koko hommasta, ei taida reppana tietää että mitä nyt oikein tapahtui ja mitä pitäisi tehdä.

Siinä sitä sitten itkua tuherrettiin kummatkin. Lopulta Muru meni unille ilman maitoa (vähän otti kaapissa ollutta jogurttia korvikkeeksi), minä valmistelen pumppuja että saisi oman olon edes fyysisesti siedettäväksi (kun ei ole koko päivänä kunnolla imettänyt, alkaa sen jo huomata olossa. Saati jos koko yö menisi ilman imetystä).

Mielessä pyörii vain kysymys ”tässäkö tämä sitten oli?”. Voi P***KA (tähän useampikin painokelvoton sana). Noh, huomenna katsellaan tilannetta uudelleen. Ei heitetä siis nyt samantien väsyneenä kirvestä kaivoon. Mutta ihan mahdottomia en enää tässä vaiheessa imetystaivalta ajatellut taistella. Mielelläni olisin kuitenkin vähän paremmissa merkeissä lopettelemassa hommaa. Juuri nyt menen kuitenkin verestämään muistoja pumppailemalla eräänkin komediasarjan pariin, jota tuossa runsas puoli vuotta sitten katselin samalla kun pumppailin. ***** ***** ***** ***** **** **** ***.