Itkuöverit
Täällä on tänään itketty. Ja paljon. Lähinnä pikkuisemme toimesta. Mutta kyllä äidilläkin on ollut useampaan otteeseen hyvin lähellä yhtyä mukaan. Mittarissa taitaa olla nyt ainakin kourallisen verran väh. puolen tunnin itkukohtauksia. Mikä on meille kyllä epätavallista. Lähiaikoina itkuisuus on tuntunut muutenkin lisääntyneen ja juuri tuollaiset pidemmät kohtaukset. Tämä päivä on kuitenkin kyllä omassa luokassaan.
Harva asia on niin sydäntäraastavaa kuin katsoa ja kuunnella kun oma muru itkee keuhkonsa väsyksiin. Sitä avuttomuuden tunnetta kun ei osaa auttaa toista. Nyt alkaa itsellä mukaan sekoittua myös huolta: missä vaiheessa pitää todella huolestua ja lähteä lääkärille. Kun jotenkin sitä pelkää mennä ihan kevyin perustein kun vastaus voi olla vaan ett no vauvat itkee. Mut ei meidän pirpana, ei näin paljon. Toisaalta en tykkää mennä lääkäriin kun siellä odotushuoneessa on sitten kaikenlaisia pöpöjä.
Olen pohtinut mistä tämä nyt voisi johtua. Jäljet johtavat mahan seutuville. Siellä pöristelee paljon. Mutta ilmaa on kyllä muutenkin ollut masussa aina. Tänään on myös tullut aika överipulautuksia. Eli refluksi ja sen ärsyttämä kurkku voisi olla syyllinen. Mutta toisaalta pitäisin ehkä todennäkösempänä että pulauttelu on enemmän seuraus kuin syy: kipeään mahaan syödään lohduksi paljon ja sitten ylimääräiset tulee pulautuksena. Ja/tai ilma turvottaa mahaa niin että se provosoi pulauttelua. Ilmavaivoihin pohdiskelin, että on kaksi asiaa, joissa on tullut lähipäivinä muutosta: olen juonut muutamia kertoja vauvan ilo -teetä ja syönyt paljon ruista: sekä ruispaahtiksia että jälkiuunileipiä. Näistä jälkimmäinen voisi kai hyvinkin aiheuttaa ilmavaivoja. Nuo teet ja ruistuotteet menevät nyt pannaan.
Nyt odotellaan pelolla ensi yötä. Saadaanko yhtään unta. Millainen se huominen mahtaa olla jos unet jää vähiin ja tämä sama itku jatkuu. Ja pitääkö sitten kipitellä sinne lääkäriin. Ja minne lääkäriin. Noh, nyt taidan kuitenkin mennä antamaan illan viimeiset maidot. Meillä on aina syöty vauvantahtisesti, mutta näissä itkuövereissä ei enää tunnista että mikä itku on mitäkin. Kerran jo tänään syötin aivan liian aikaisin. Nyt yritin pitää normimpaa väliä että ei masu ylimääräisiä rasittuisi liiasta ja liian tiheästä syömisestäkään. Huoh, että pitikin tällainen tulla.