Itsekeskeinen äiti

Sain tänään liki kahden vuoden projektin valmiiksi. Kun aloitin opiskelut, aloitin projektin ”hampaat kuntoon”. Erinäisten aikojenvarauspoliittisten kommervenkkien ansiosta tuossa projektissa menikin koko opiskeluaika (helposti reikiintyvällä purukalustolla saattoi myös olla osuutta asiaan). Mutta nyt on homma pulkassa :).

Tästä sitten mieleeni tulikin, että olenpas minä nyt ollut taas itsekeskeinen. Kun neuvolajuttuihinhan liittyi se joku ilmainen konsultaatio suuterveyden puolella, jossa käytäisiin läpi perheen suuhygieniaa (?). Eipä ole tullut varattua aikaa. No, alun alkaenkin asenteenani taisi olla että aika turhalta kuulostaa. Mutta olin kyllä silti ajatellut kiltisti mennä kuuntelemaan, josko siellä olisi jotain oppinut pikkuisten hampaiden hoitamisesta. Jostain olen jo kuullut kuiskintaa, että karies ei pääse iskemään jos lapsen suuhun ei ensimmäisen kolmen vuoden aikana tunge mitään sellaista, mikä on ollut ensin aikuisen suussa (??). Mutta mitä muuta olisin(/olisimme) voineet oppia, siitä minulla ei ole hajuakaan…

Kuten mainittua, omat hampaani ovat onnettomat. Siitä saanen kiittää isän puolen geenejä (samaten kuin tuosta raskausdiabeteksestakin, laatugeenit sillä puolella), isälläni on jo ties miten pitkään ollut käsittääkseni (osittaiset) tekohampaat. Veljeni peri äidin hampaat, ei juuri tarvetta hammaslääkäreille. Saa nähdä millaisen lottovoiton meidän pikkuinen saa (ymmärtääkseni miehen geenit olisivat tässä suhteessa paremmat). Että voisi olla ihan paikallaan osata hoitaa niitä pikkuhampaita heti alusta lähtien oikein. Itselleni hammashuolto kun on ollut aika traumaattinen. Lapsuuden hammaslääkäri ei suostunut käyttämään puudutusaineita ja poraaminen oli sellaista hups, nyt osui vähän hermoon -meininkiä. Lopputulema oli, että en antanut paikata maitohampaitani muutaman yrityksen jälkeen ja vasta tässä viimeisimmässä projektissa karaistuin olemaan ilman puudutteita. Voi kuma oman pikkuisen saisi suojeltua hammaspeikolta!