Jaaaa peppu ylös

Keskiviikkona tapahtui jotain liikkeellelähdön kannalta oleellista: pieni peppu nousi pontevasti polvien tukemana ylös alustasta. Ensin luulin, että pieni oli taantunut ja unohtanut, miten se pää nouseekaan, mutta sitten huomasin tämän uuden kehitysaskeleen.

Pian peppu kuitenkin palasi alas ja sen jälkeen koko lopun masuajan pieni tuntui miettivän, että ihankuin olisin juuri keksinyt jotain oleellista, miten se menikään… pää ylös näin, eiku… jalat ylös näin, eiku… pää ylös näin, eiku eiku… peppu ja jalat ylös näin, eiku… jos kuitenkin pää ylös näin, eiku tän mä osaan jo… potkutellaan jalkoja näin, eiku….

Niin hellyyttävän näköistä, yritys hyvä kymmenen. Seuraavalla masukerralla jälleen peppu nousi aluksi, mutta sitten se taas unohtui. Hauskaa miten nämä kehitysaskeleet tuntuu tulevan aina tälleen, että yhdessä hetkessä pieni hokaa jotain ja sitten se taas jo unohtuu eikä sitä saakaan taas hetkeen toistettua.  Mutta kyllä se sieltä, pikkuhiljaa. Sitten tarvitsee enää oppia yhdistämään ylä- ja alavartalon liikuttamista. Piankohan sitä pitäisi asunnon turvallistamisessa ryhtyä ajatuksista tekoihin. Ehkei sentään vielä mikään kiire ole :D.