Joskus tekisi mieli nillittää anonyymisti

Ja sanotaan nyt heti alkuun ennen kuin kukaan kiivastuu, että kyllähän sitä väsypäite kaikenlaista mieleen tulee, eri asia ja naisen mitta on se, toteuttaako mielihalunsa. Eipä tuo meidän sisäkissakaan ole vielä kertaakaan lentänyt niska-perseotteella pihalle, vaikka moinen liki päivättäin mielessä käy kun toinen kahkoaa aamutuimaan pisin kämppää mouruten (aina pelkään, että NYT se herättää meiän pienen), oksentaa matoille (miksi AINA matolle), raapii sohvaa ja mattoja (silleen tahallaan, tietää että ei sais), repii vessapaperirullia, hyökkää varoittamatta kynsin ja hampain varpaiden kimppuun ym valopäistä. No mut nyt eksyin…

Siitä nillittämisestä. Siinä vaiheessa kun alkaa tehdä mieli kirjoittaa kommentti anonyymisti, tajuaa että nyt on menny lataus ”hieman” yli. Ja tajuaa pitää turpansa kiinni (nimellä tai nimettä). Tai joskus harvoin kun aihe on tarpeeksi tärkeä niin muotoilla huolella jotain asiallista omalla nimellä/nimimerkillä. 

Olen huomannut, että on tiettyjä aiheita, jotka herättävät sisäisen nillittäjäni. Näitä ovat mm.:

Kun noin 4kk ikäisen vauvan äiti valittaa tavan takaa sitä, miten vauva ei suostu syömään tuttipullosta ja varsinkaan korviketta kun mamma haluaisi lopettaa imetyksen. Ei sinänsä mitään suurta syytä imetyksen lopettamiseen, mutta kun hällä nyt ei vain ole tapana imettää kovin pitkään. Voi jumanp***le. Pidä pieni oikeuksistasi kiinni, sä selvästi tiedät nuoresta iästäsi huolimatta paremmin kuin äitis että mikä sulle on hyvästä. Yritän hokea mielessäni, että imetti sentään neljä kuukautta, on sekin jo jotain.

Ne ku päättää heti alun alkujaan olla imettämättä. Ku tissit menee muka pilalle (meni jo raskaudesta jos oli mennäkseen), tissit kuuluu miehen huvitukseksi (whaaaat?), se tuntuu epäluonnolliselle (whaaaat?) tms itsekästä. Sulla on tissit että sä voisit imettää jälkikasvua. Yritä ees.

Kuvat, joissa puolivuotias vauva matkaa autossa turvaistuimessa kasvot menosuuntaan. Tai oikeastaan se kun on asiallisesti varmistettu, että kyseisessä taloudessa ollaan tietoisia kasvot menosuuntaan -menon riskeistä ja kommenttina on, että riskeistä ollaan tietoisia mutta kun lapset viihtyy paremmin kasvot menosuuntaan ja kun heillä matkataan niin paljon niin on tärkeää, että lapset viihtyy. Öh, oliskohan paljon matkaavalla kuitenkin tärkeämpää, että ne lapset on turvassa….

Tupakanpoltto, ihan kenen vaan toimesta. Nolointa ikinä parikymppiseltä äiti-ilmiseltä laittaa itsestään selfie, jossa tupakka käryää kädessä. Rumaa, epäterveellistä, idioottimaista. (Isäni on nykyään puolet ajasta sairaalassa kroonisen keuhkoahtauman takia, on jo vuosia ollut ikäistään parikymmentä vuotta vanhemmassa kunnossa. Tulee todennäköisesti kuolemaan hitaasti tukehtumalla. Siinä ei ole mitään coolia).

Anonyymit nillittäjät. Menevät henkilökohtaisuuksiin, laukovat asiattomuuksia, nälvivät, kiusaavat, pyrkivät tietoisesti pahoittamaan toisten mielen. Ootteko te nyt ihan idiootteja, missä on käytöstavat, toisten kunnioittaminen. Mitä hittoa te saatte siitä, että muille tulee paha mieli. Mikä teitä(meitä) ihmisiä vaivaa, oikeesti.

Nillitys on aika ihmeellinen ilmiö. Olen oikeastaan aika tyytyväinen, että blogini ei ole niin suosittu, että nillittäjät olisivat ehtineet tänne. Muiden blogeista nillityksen lukeminen on oikeastaan ihan kohtalaista viihdettä. Omalle tontille eksyessä sitä olisi varmaan kuitenkin aika hankala sivuuttaa huumorilla. Vaikka kuinka tietää, että pitäisi. Olen huomannut, että vaikka omalla tontilla ei ole nillitystä niin muiden blogien kommenteissa esiintyvä nillittäminen on alkanut sensuroida omaa kirjoittamista. Mulla on luonnoksissa postausraakile jos toinenkin, joita en meinaa uskaltaa julkaista. Kun mitä jos niihin nillitetään. Sinne luonnoksiin tääkin meinasi päätyä. Oiskohan niin ollut parempi…