Kaikki päivät eivät olekaan kauheita

Mä kun olen stressannut tätä meidän arkea (ja veikkailen että tulen sitä tänne jatkossa kauhistelemaan ja märisemään) niin nyt täytyy kyllä dokumentoida tämä päivä. Meni nimittäin häkellyttävän hyvin.

Aamulla lapsoset heräs tapansa mukaan samaan aikaan. Vaihdoin ensin juniorin vaipan ja vaatteet ja menin sen jälkeen taaperon huoneeseen. Jutskailin taaperolle ja samaan aikaan imetin vauvaa (imetysasento oli haaste mutta jotenkuten selvittiin).

Sitten olikin esikoisen aamutoimet ja aamupuuro. Puurolla vaadittiin pientä multitaskingia kun samaan aikaan syötin puuroa ja hytkytin vauvan sitteriä (babybjörnin sitteri on ihan pelatus).

Seuraavaksi mentiinkin taaperon kakkavaipan vaihdon jälkeen pihalle. Tovin kun käveli terassilla vaunujen kanssa niin junnu oli unessa. Vauvan torkkujen aikana taaperon kanssa kasteltiin kasvihuoneen tomaatit, syötiin herneitä ja leikittiin eilisen sateen jättämillä vesilammikoilla.

Sittenhän se vauva jo heräsikin ja pikapikaa vaihdettiin taaperolle sisävaatteet ja olikin vauvan ruokahetki. Imetyksen ohessa tuli muun muassa luettua esikoiselle kirjoja.

Kun vauvan masu oli täynnä, oli äidin ruokahetki (onnistuupa se maksalaatikon syöminen taapero sylissäkin kun taaperolle saattui juuri ruokailun aikana haveri). Sitten ehdittiin vielä kuunnella muumilevyä ja leikkiä leikkimaton tuntumassa esikoisen kanssa mm. kukkuu-piiloleikkejä (melkoinen kestohitti).

Sitten taaperolle murua nassuun ja samalla taas sitterin hytkytystä. Päiväunitoimet onnistuivat kätevimmin kun siirryttiin vauvan viereen. Taaperon päiväunille nukahtamista edelsi pientä itkuisuutta ja mutinaa, mutta tällä kertaa ei tarvittu erillistä nukuttamista. Vauva sen sijaan ei meinannut taaskaan pysyä unessa, ensin vaeltelin vauva sylissä parisenkymmentä minuuttia ja sen jälkeen vielä hytkyttelin sylissä. Nukahti lopulta. Yhden kerran imetin ja muuten sain levätä mm lukien vauva sylissä kolmisen tuntia.

Päivän summaus: itkuja oli tosi vähän, molemmat tytsyt sai d-vitamiininsa jo aamupäivän aikana, taaperon kynnet tuli leikattua, tomaatit tuli kasteltua, ehdin itse syödä ajallaan ja päästiin ulos asti. Toisaalta kämppä oli aika pommin jäljiltä: parit taaperon pissavaipat pitkin lattiaa, ruokatarvikkeita pöydillä, puhtaita vauvanvaippoja pitkin kämppää, taaperon vaatteita pitkin poikin, lelut hujan hajan. Mut me selvittiin, kaikki aika hyvillä mielin. Otetaan joskus toiste sitten tavoitteeksi se siisteys :).

Oli aika huima ero mm eiliseen päiväuninukutteluun, jolloin ensin nukutin huutavaa esikoista 45 min ja sen jälkeen sama setti vauvan kanssa. Ja muutenkin koko eilisen oli sellainen tunne että ei näiden kaa vaa voi yksin tulla toimeen.

Mikä tänään sitten oli toisin? En herättänyt esikoista, heräsi käytännössä vartin myöhemmin kuin mitä olisin herättänyt. Ja laitoin varttia aikasemmin unille. Muuten päivän aikana yritin olla tarkka että vauvalla on masu täynnä eikä hän pääse tylsistymään ja itkun vauhtiin, että olen niin suurelta osin ajasta vauvan näköpiirissä kun suinkin mahdollista. Muuten sitten annoinkin aika paljon huomiota esikoiselle (eilen meillä oli sukulaistyttö apuna enkä ollut juuri esikoisen seurassa).

Oli mukava saada viikon päätteeksi positiivinen kokemus. Että arki ei välttämättä olekaan kaaosta, että edes teoriassa on mahdollista että homma sujuu. Yritän olla realisti ja ajatella että tällaiset päivät ovat enemmän poikkeus kuin sääntö. Lohduttavaa kuitenkin että tällainenkin on mahdollinen.