Kaksi työpäivääni

Kyllä sitä saa töitä paiskittua kotonakin. Tänään minulle kertyi plakkariin kahden työpäivän verran pakertamista. 

Ensimmäinen ”työpäiväni” alkoi neljän maissa yöllä. En enää saanut unta, joten nousin valmistelemaan tämän syksyn keikkatöitäni, lukemaan ammattikirjallisuutta ja sunnittelemaan koneelle. Tarkoituksena on tehdä omaan alaan liittyvää keikkaa iltahommina tässä syksyn aikana. Ei siinä leiville pääse, mutta saapahan aivot vähän vetreytystä. Ja CV täytettä.

Muru heräsi aamulla yhdeltätoista ja siitä alkoi toinen työpäiväni. Sivussa vähän kodinhoitohommia. Murun päikkärit jäi tänään kahteen puolen tunnin pläjäykseen ja nekin menivät kotihommissa/ruokaillessa. Ei siis taukoja juurikaan. Mies tuli juuri kotiin, muutaman minuutin tässä ehtii rauhoittua ennen kuin alkaa Murun iltarutiinit ja mennäänkin jo nukkumaan.

Nyt on aikalailla jyrän alle jäänyt olo. Mutta ei sovi valittaa. Olen ihan intoa piukeena noiden keikkahommien suhteen, ihana käyttää aivoja johonkin muuhunkin kuin päiväuni- ja ruokarytmien suunnitteluun. Ja jälkimmäisessä pestissä taas seura on mitä mainiointa. Ja tänään(kin) oli niin hyvä ilma, että pääsi hengaamaan myös pihalle. Pahin jyrä taisi olla tuo yöunien jääminen vajaamittaisiksi. 

Paljon sitä ehtii kun nukkuu vain neljä tuntia yössä. Harmi, että en oikeasti kyllä tule toimeen tuolla määrällä unta.

PS. Katkennut nettiyhteys nielaisi tämän tekstin pariin otteeseen ennen julkaisua. Olisi ”hieman” mennyt kuppi nurin jos en olisi sattumoisin kopioinut tekstiä turvaan juuri ennen katoamista.