Kasvatuksellinen heikko kohta

Olen huomannut, että tietyissä tilanteissa on perin vaikeaa – ellei mahdotonta – toimia niinkuin olettaisi olevan ”järkevää”. Yksi tällainen tilanne esiintyy nykyään taajaan Murua syöttäessä. Pieni alkaa päristellä oikein kunnolla niin, että soseet vaan lentää pitkin poikin. Uskoakseni nauru ei ole se paras reaktio jos haluaisi, että tämä käyttäytyminen vähenisi ja sen sijaan keskityttäisiin syömiseen (olisi kenties suotavaa). Mutta en vain voi itselleni mitään. Onhan se nyt vaan niin suloista. Näyttää olevan yllättävän vaikeaa saada päristämistä onnistumaan samalla kun suu on täynnä sosetta. Uskon, että nauru voi muutenkin olla yksi keskeisistä haasteistani kun pyrin kasvattamaan tuosta meidän Murusta yhteiskuntakelpoisen.

Myös mieheltäni tuntuu löytyvän kasvatuksellinen heikko kohta, joka liittyy Murun ruokailuihin. Eilen hän pohdiskeli, että mitäs sosetta sitä laitettaisiin iltapuuron kanssa. Sanoin, että jääkaapissa on avattu luumupurkki, mutta en tiedä viitsiikö sitä illalla laittaa (ajatuksenani se suolen toimintaa edistävä vaikutus). Joo ei viitti kun ei se tykkää siitä niin paljon. Kehotin ottamaan jotain kaapista. Soseeksi valikoitui päärynä, koska se on pienen ultimate-herkkua. Jos miehestä olisi kiinni niin pikkuinen ei taitaisi syödä mitään muuta kuin lempiruokiaan :). Eikä niitä ruokia montaa olisi, koska lempiruoat olisi valikoituneet jo 7,5 kk kypsässä iässä :D.