Kenelle kertoa, koska kertoa

Yksi ensimmäisiä ratkaistavia asioita mitä plussaamisen jälkeen on, kertoako siitä näin alkuvaiheessa kenellekään (miehen lisäksi siis) ja jos niin kenelle. Minulle tämä on hieman normaaliakin akuutimpi asia, koska juuri nyt on suunnitteilla paljon tapahtumia ja tapaamisia. Ja moniin niistä normaalitilanteessa kuuluisi asioita, joita nyt en voi tai halua tehdä. 

Ensinnäkin, haluaisin kertoa asiasta jollekin. Onhan tämä niiiiiiin huikea asia. Ja toisaalta jos jotain sattuisi, olisi hyvä, jos sitäkin voisi sitten purkaa jollekin, toinen kerta olisi varmasti rankempi.  

Minulla on lapsuudenystävä, jota olen pitkään pitänyt parhaana ystävänäni. Joka ei kuitenkaan (aina) ole käyttäytynyt kuin minä olisin hänen paras kaverinsa. Tästä aina välillä on keskusteltukin kun olen tuntenut, että minä olen aina se, jonka tapaamiset voi perua. Hän oli ensimmäinen, kenelle soitin vajaa pari vuotta sitten kihlautumisestani. Mutta itse en ole kuullut hänen uusimmasta poikaystävästään, irtisanoutumisista tai opiskelujen aloittamisesta. Jotenkin siinä ei sitten enää halua itsekään paljastella mitään kovin intiimiä. 

Minulla on myös kolme hyvää ystävää, joihin tutustuin yli 10 vuotta sitten opiskelujen puitteissa. Heistä yksi erityisen hyvä, ja hän toimikin toisena kaasoistani. Tälle ihmiselle haluaisin oikeastaan kertoa. Tapaan nämä kolme ystävää tyttöjen illan merkeissä ensi viikonloppuna ja epäilen ihan väkistekin paljastuvani vkloppuna. Vaikka tyttöjen vkloput eivät ole mitään ryyppyvkloppuja, muutama siideri, ehkä viinilasikin kuuluu asiaan. En kuitenkaan tiedä, haluaisinkin noiden kahden muun tietävän – miten ja missä tilanteessa kertoisin heille jos joku meneekin pieleen, emme näe lähellekään joka kuukausi. Vaikka sitten taas olisi epäreilua sitä yhtä kohtaan jos hän joutuisi pitää salaisuutta.

 Äidilleni haluaisin kertoa sitten kun ollaan nähty pieni ultrassa ja sydän lyö. Mutta en missään nimessä haluaisi, että asiasta alkaa kiertää sana sukulaisten keskuudessa ennen kuin ollaan ”varmoilla päivillä”. Äitini niiiiiin toivoo ja odottaa lastenlasta, tieto ilahduttaisi varmaan häntä suuresti, ja olisi epäreilua jos hän ei siitä saisi läheisilleen kertoa, kuuluttaa kaikille. Enkä tiedä pystyisikö hän edes olemaan hiljaa.

 Miehen lähimmälle perheelle kertomista vastaan minulla ei ole muuta kuin että haluan että äitini tietää samoihin aikoihin. Ja miehen suvun osalta olen kanssa sillä linjalla, että laajemmalle sanan ei olisi soveliasta levitä. Mutta pelkään että väkisinkin leviäisi jos jollekin kertoisi. Noin kolmen viikon päästä saattaa olla tilanne, jossa näen miehen perhettä ja tilanne on sellainen, jossa normaalisti juotaisiin lasi pari. Mutta saattaisin keksiä uskottavan selityksen miksi en juo.

 Työkaverieni en halua tietävän kuin vasta keskenmenoriskin pienennyttyä. Pelkään, että vaikuttaisi pomon valintoihin ja päätöksiin, jos hän tietäisi raskaudesta. Entä jos jotain tapahtuisi, pomolla olisi aina tästä lähin tiedossa, että perheenlisäys on meillä toiveissa. Parin viikon päästä menen kuitenkin riskeilylle, johon tulee yksi työkaverini, ja risteilyllähän yleensä juodaan. Ja paljon. Ja minä yleensä juon tuollaisessa tilanteessa ja tuossa porukassa.  Paljon. En haluaisi, että tuo kaveri saa tietää tämän asian. Toisaalta yhden toisen työkaverin kanssa olemme puhuneet heidän lapsettomuudestaan ja meidän yrityksestä. Hänelle taas haluaisin kertoa molemminpuolisen avoimuuden nimissä. Mutta pelkään, että siitä tulisi hänelle paha mieli, olemmehan yrittäneet niin paljon vähemmän aikaa. Uskon kuitenkin, että hän olisi vilpittömän iloinen puolestani. Toisaalta en haluaisi asettaa häntä tilanteeseen, jossa hän tietää asioita, joita ei yhteisille tutuillemme saa kertoa. Tapaam tämän kaverin mahdollisesti tänään, asia saattaa tulla puheeksi. En haluaisi valehdella. 

Mieheltä olen yrittänyt kysellä, miten hän haluaa tämän kertomisasian hoidettavan. Toisaalta hän tuntuisi haluavan, että kerrottaisiin vasta riskien pienennyttyä. Toisaalta on sitä mieltä, että kyllähän porukka kuitenkin jo tietää, että tämä toiveissa on.