Koira, tuo naapurisovun koetinkivi

Mitä tehdä, kun paritalossa seinän takana asuu innokas räkyttäjä? Joka alkaa haukkua pienimmästäkin rasahduksesta tai ulkona näkyvästä liikahduksesta, oli  tämä sitten meikäläinen vastaamassa puhelimeen, vauva joka itkee, pihalla näkyvä orava, lintu tai tuulessa heiluva lehti. Joskus ei taida tarvita edes mitään syytä. Ja sitä räkytystä kestää puoli tuntia kerrallaan, helposti.

Miten sanoa kauniisti, että anteeksi mutta teidän piski haukkuu heikkopäisenä (joskus myös ulvoo) kun olette poissa kotoa. Kun minulla, erittäin eläinrakkaalla ihmisellä, alkaa mieleen tulla murhanhimoisia ajatuksia sitä kuunnellessa. Meidän alle puolivuotias vauvakin itkee vähemmän. Toistaiseksi on tainnut olla vain kaksi päivää, jolloin meidän napero on itkenyt enemmän kuin tuo mitä tuo koira on haukkunut.

Mies on sitä mieltä, että ei tuosta haukkumisesta voi mennä sanomaan. Että voi mennä naapurisopu. Mutta pakkohan on olla joku naapurisovun säilyttävä keino kertoa asiasta. Toisaalta, auttaisikohan asiasta puhuminen mitään. Kun koiraa pidetään monesti illalla (kun meillä on jo menty nukkumaan) puoli tuntia pihalla ja se samperin piski räkyttää koko senkin ajan. Ja silloinkaan siihen ei puututa mitenkään.

Järki menee. Parempina päivinä säälin koiraa, jonka olen nähnyt pääsevän lenkille vain kerran. Huonompina päivinä vain vituttaa. Kertokaa, mitä tässä tilanteessa voi tehdä?