Kun äiti muutti kylpyhuoneeseen

Tuli sitten testattua, että meidän kylppäriin mahtuu 200*80cm patja (helposti mahtuikin). Aika sellimäiset tunnelmathan tuolla saa, mutta paksu ovi ja etäisyys makuuhuoneeseen takasivat rauhalliset unet.

Meidän Muru sai viime torstaina 1v-rokotukset (kolme piikkiä alle kymmenkiloiseen tenavaan – aika heviä settiä). Ja torstai-yönä puolen yön maissa tyyppi sitten heräsi itkemään eikä millään meinannut rauhoittua. Sattumoisin meillä oli mun äiti kyläilemässä, joten vuodesohvallekaan ei voinut paeta mökää (ja siellä samassa huoneessa oli myös jumissa ainut varapatja). Siinäpä sitten valvottiin miehen kanssa molemmat liki koko yö. Mulla sopivasti vielä seuraavana aamuna työhaastattelu. Oli varsin hehkeä olo kolmen tunnin yöunien jälkeen.

Seuraavana yönä otin vahingosta viisastuneena varapatjan sun muut vermeet käsien ulottuville. Ja kun yö muuttui samanlaiseksi itkukonsertiksi kuin edellinenkin, keräsin kimpsuni ja kampsuni ja muutin meidän kylpyhuoneeseen. Muutama neliö autuasta hiljaisuutta.Korvatulpat ja silmälaput niin homma pulkassa.

No okei, kyllähän sitä välillä tuli pohtineeksi mm. sitä, miten kylppärin yhteydessä oleva sauna ja nyt patjani valloittama osuus kylppäriä on ullakon hiirien reitti meidän kämppään. Jokainen rasahdus sai mut miettimään niitä pikkuvipeltäjiä (ja rasahduksia kuului jostain syystä vähän väliä). Mutta oli se hiljaisuus muutaman hiirihieronnan arvoinen.

Seuraavana yönä jo siirryttiin vuorokäytäntöön: mies meni alkuyöksi kylppäriin ja minä loppuyöksi. Tuona yönä tosin sattui niin somasti, että Muru tinttaroi mulle koko mun osuuden eikä suostunu nukkuun silmäystäkään ennen puoli yhdeltä tapahtuvaa vahdinvaihtoa. Ja sen jälkeen oli nukkunu ku tukki keskeytyksettä aamuun.

Nyt on yöt jo aika hyvin rauhoittuneet ja kylppärin majoitusolot purettu. Siitä en ole edelleenkään varma, missä määrin itkuisuus oli rokotteiden syytä, vai oliko se flunssaa vai noita molempia. Vaihtelevaa itkuisuutta on edelleen havaittavissa. Mutta ehkä tää tästä.