Kun keho ei tiedä, mikä sille on hyväksi
Sitä kuulee välillä sanottavan, että raskauden aikaiset mielihalut ovat kehon tapa viestittää, mitä se tarvitsee (vaikka joskus kuulee kyllä sellaisistakin mieliteoista, joilla ei kehon tarpeiden kanssa taida lopulta olla mitään tekemistä). En siis ole turhan rajusti yrittänyt taistella mielihalujani vastaan (paitsi silloin kun olisi niiiiin kovasti tehnyt mieli Savanna-siideriä). Jo pidempää olen syönyt liki päivittäin mansikoita. Lakua ja salmiakkiakin tekee kovasti mieli ja niitä olen myös vähiinsä antanut itseni syödä (verenpaineeni on aina ollut mallikas ja se ei tässä raskauden aikanakaan ole toistaiseksi noussut). Joitain aikoja sitten rohkaistuin ja annoin periksi halulle syödä ruisleipää. Ruisleipä on tyypillisesti saanut mahani sekaisin, eritoten tuore ruisleipä. Toistaiseksi olen syönyt ainoastaan jo useamman päivän vanhaa ruisleipää ja en ole huomannut kummempaa vaikutusta mahan toimintaan. Jipii!
Tänään tuli kuitenkin vastaan mieliteko, joka olisi kenties saanut jäädä toteuttamatta. Teki aivan armottomasti mieli maitoa ruokajuomaksi. Syön kyllä kalkkitabletteja, mutta ehkä keho haluaisi lisää tärkeitä luustonrakentajia ja vähän luonnollisemmassa muodossa – järkeilin. Viiiirhe! Siihen on syynsä, miksi en juo maitoa ja ne syyt mitä ilmeisimmin pitävät kutinsa myös raskaana ollessa. Minulla ei ole laktoosi-intoleranssia (eikä sellaista pitäisi ikinä tullakaan). Sen sijaan suolistoni ei oikein siedä maitoa. Oireet ovat aivan samat mitä laktoosi-intoleranssissa, mutta liittyvät ärtyneen suolen oireyhtymään. Muita maitotuotteita käytän ja lorautampa tilkan maitoa teehenkin. Mutta lasillinen maitoa, juuei. Luin jostain, että pikkuinen alkaa kuulla ympäristönsä ääniä näillä viikoilla. Toivon totisesti, että kuulo ei ole juuri vielä kovin kehittynyt, mahassani on nyt aika kakofonia. Anteeksi pikkuinen! Niin ja voitte muuten vain kuvitella, millainen melske mahassani on kun suolisto pörisee ja pikkuinen pomppulinnailee tämän innoittamana (toivottavasti pikkuisesta ei tule vallan merisairasta tällä kyydillä). Jospa jättäisin jatkossa sen maidon sinne purkkiin…
RV22+3
Peeäs. täällä on lomailtu viime viikot ja samalla vietetty tietokonelomaa. Nyt olen palannut takaisin koneen, gradun ja blogien pariin, joten täällä ei pitäisi jatkossa olla enää niin hiljaista.