Laskettu aika

Juuri tänään olisi laskettu aikani, tai siis pikkuisen laskettu aika. Ikää kohdun ulkopuolella hänelle on kuitenkin kertynyt jo tasan seitsemän viikkoa. Pieni on kasvanut hyvin käyrillä ja on nyt 3kg ja 50cm. Tästä päivästä alkaen hänelle aletaan laskea myös korjattua ikää. Mulle on osittain vielä hieman mysteeri tuo korjattu ikä ja mihin kaikkialle se vaikuttaa. Tuntuu melko keinotekoiselta valita tuollainen yksittäinen päivä, jota käsitellään kuin se olisi pienen syntymäpäivä, normaalitilanteissakaan kun vauvoista ei juuri kukaan synny laskettuna aikanaan. Noh, joku päivä siihen kai on valittava.

Käsittääkseni aika monia pienen kehitykseen liittyviä asioita seurataan tuon korjatun iän mukaan. Minulle tämä päivä onkin ollut jonkinlainen rajapyykki. Että tämän päivän jälkeen pikkuinen alkaa kehittyä ja tuon kehityksen seuraamista olen odottanut innokkaasti. Totuushan toki on, että pikkuinenhan on jo nyt kehittynyt aivan huimasti. Painoa on tullut 50 prosenttia lisää. Kun ensimmäisinä päivinä hänelle syötettiin ruokaa nenä-mahaletkulla, nyt noin puolet päivän ruokamäärästä menee suoraan tissistä, puolet tuttipullolla alma-syöttöratkaisulla.

Joka päivä tuntuu tapahtuvan kehitystä. Alussa pikkuinen oli tavallisesti melko vetelän tuntuinen, nyt hän liikuttelee ja kannattelee jo kovasti päätään ja raajat viuhtovat innokkaasti (joskin melko holtittomasti). Hymyillä hän on osannut ensimmäisestä päivästään lähtien mutta nyt alkaa tosissaan tuntua, että hymyjä alkaisi jo tulla ihan osuvissa kohdin (kuten tänään oikein mehevän paukun jälkeen… nojoo, ehkä sitä ihan aitoa ja tarkoituksellista hymyä vielä joudutaan odottamaan). Maailman menoa seurataan jo pitkiäkin toveja silmät ymmyrkäisinä. Alussa pieni ei oikein itkeskellyt, mutta nyt tahtoa löytyy varsinkin jos ruokapalvelu on liian hidasta. Muutamia kertoja pieni on tässä lähipäivinä jäänyt myös jo kiinni siitä, että itkut tulevat vain koska joutuu hengaamaan yksin kehdossa, sylissä ollaan heti tyytyväisiä ja nukahdetaan.

Näin lasketun ajan ylittämisen jälkeen odotan eritoten tarkoituksellisia hymyjä ja muuta kommunikointia pienen kanssa, jokeltelua, päivärytmiä, vaunulenkkejä (pihallemenossa piti odotella tuota kolmen kilon kokoa ja vielä nytkään ei päästä kunnon lenkeille), pään kannattelun ja muun liikkumisen kehittymistä (olen jotenkin pelokas tuon heikon niskan suhteen ja käsittelystä tietty jännitys tulee todennäköisesti minulta katoamaan vasta kun sitä niskaa ei tarvitse enää tukea), yhteisiä leikkihetkiä…