Mä oon väsynyt olemaan väsynyt

Ja myöskin väsynyt valvomaan pitkin yötä. Nyt jo viikkotolkulla homma on mennyt niin, että ensin nukkumaan mennessä menee tunteroinen, ennen kuin saa unta. Sitten unia riittää 3-5h ja sen jälkeen olen hereillä 3-5h ja sitten vielä nukun 3-4h. Tällä rytmillä olen tyypillisesti pedissä noin kolmetoista tuntia, nousen yhdentoista maissa ja saan hätinä sen 7-8h unta. Mutta ei pitäisi valittaa näistä ”normiöistä”, väliin pukkas nimittäin näitä öitä, kun sitä toista unipätkää ei tulekaan. Joo, viime yönä nukuin ensin 5h ja sen jälkeen yritin 6h saada uudestaan unenpäästä kiinni ennen kuin luovutin.  Joskus aiemmin vielä luin aika usein blogeja yöllä valvoessani, mutta nykyään en oikein jaksa sitäkään vaan makoilen sängyssä ja saan miehenkin hermostumaan.

Jaa niin ja oma lukunsa on sitten vielä se, että eivät nuo unijaksotkaan ole mitään yhtäjaksoisia, vaan katkeavat1-2h välein vessareissuun. Mä kun olin ajatellut, että olen elämäni aikana valvonut ja kärsinyt huonoista yöunista sen verta, että se ei olisi ensimmäinen asia, jota tarvitsisi ruveta harjoittelemaan tulevaa vauva-arkea silmälläpitäen. Tuntuu jotenkin niin nurinkuriselta, että tää nukkuminen on jo nyt tätä, olen tottunut lukemaan vastaavantyyppistä rytmittelyä hiljakkoin synnyttäneiden äitien blogeista. Jotenkin olen kuitenkin tullut toimeen noilla ”normiunillani”, viime päivinä ei ole edes tullut infernaalia päikkäritarvettakaan. Paitsi tietysti tänään.

Kävin itseasiassa viime kuun lopulla lääkärissä näitten huonojen yöunien takia. Hän kirjoitti minulle reseptin Opamoxiin, joka on ollut vuosikausia raskaana olevien käytössä ja josta ei pitäisi tulla sikiövaurioita (eli niin turvallinen lääke kun lääke nyt voi olla). Kokeilin tuota lääkettä kerran tällä viikolla (haaveena unien uudelleenrytmittäminen ja sitä kautta vapaa/graduajan lisääminen päivään + energiatason nosto), lääkärin kehotuksesta ensin puolikkaalla annoksella (7,5mg). Ei mitenkään turhan paljoa hyötyä. Unet olivat ehkä ihan aavistuksen syvempiä, mutta sama tunti meni nukkumattia etsiessä ja useampi tunti yölläkin tuli valvottua. Ei tullut musta tämän lääkkeen fania, ei. Meinaan tuo lääke tuntui kuuluvan samaan sarjaan kuin päänsärkylääkkeet, joiden sivuvaikutuksena voi tulla päänsärkyä tai masennuslääke joka voi lisätä itsemurhariskiä. Opamoxia käytetään pieninä annoksina mm. ahdistuksen hoitoon, mutta minulla tämä nimenomaan aiheutti aika massiivisen ahdistuneen olon (liittyi ehkä jotenkin siihen, että lihakset rentoutuivat ja tuntuivat painavilta mutta mieli oli kirkkaana). Hyih. Ja mikä kammottavinta, tuli paskaäitiolo – näin sitä vaan huumataan pikkuinen (jos itselle tuli näin hirveet fibat niin vaikuttaakohan aine pikkuiseenkin jotenkin). Taidetaan tarvita muutama todella uneton yö, ennen kuin kokeilen tuota lääkettä uudelleen (ja sillä kertaa sillä normiannoksella, jos se edes sitten hoitaisi hommansa).

Että tällaista tänne. Varsin ratkiriemukasta kirjoitella gradua pää mössönä. Pihalla olisi ihana ilma ja puutarhassa kaikkea pientä kuopsutettavaa, mutta arvatkaa onko energiaa (vakaa ajatus olisi silti pakottaa itsensä toviksi pihalle kuopsuttamaan, jos vaikka raitis ilma ja ruumillinen puhde auttaisivat ensi yön unissa… as if). Ja tässäpä vasta mainio asia: kahden viikon päästä pitäisi mennä töihin. Jos unirytmi pysyy tällaisena, saan yössä nukuttua sen 3-5h. Alettaisko toivoa ihmettä ja että rytmi ihmeen tavoin tästä alkaisi korjaantua raskauden puolivälin lähestyessä?

Tindeka ja rv14+1