Maailma valmiiksi kahdessa kuukaudessa

Olen havainnut tässä raskauden aikana hieman huvittaviinkin (ja pelottaviinkin) mittasuhteisiin paisuvaa halua saada kaikki keskeneräiset ja mielessä olevat asiat valmiiksi ennen synnytystä. Ikään kuin synnytyksen jälkeen ei voisi enää tehdä mitään, kaiken on oltava valmista tai homma jää ikuisesti tekemättä. Kun tuossa jossain vaiheessa heräsin siihen ajatukseen, että synnytyksessä voi tapahtua vaikka mitä ja joskus nainen jopa kuolee synnytykseen (ooookei, ei enää nykyään ehkä niin suuri ongelma….) niin hetkeksi iski ihan pikkaiseksi aikaa mieleen kaamea ajatus siitä, että mitä jos mun maailman valmiiksi saattamistarpeeni onkin joku etiäinen, mitä jos sitä elämää ei oikeasti olekaan synnytyksen jälkeen. Sittemmin olen vähän rauhoittunut :D. Nyt aikaa alkaa olla jo melko vähän ja on tunnustettava, että ehkä se maailma ei tule tässä kahdessa kuukaudessa valmiiksi, ehkä ei tarvitsekaan tulla. Tässä joitain projekteja, joita mieleni päällä pyöriskelee:

Gradun saaminen valmiiksi. Tämä on ehkä se selvin proggis jonka epäilen jäävän ikuisesti kesken jos en sitä nyt valmiiksi saa (näin pitkälle päästyä työhön olisi todella vaikea palata jos se jäisi nyt kesken. Enkä elättele suuria haaveita että lapsivuodeaikana tuolle tekisin niin mitään). Nyt tilanne alkaa olla jo aikas valoisa, paria lyhyttä kappaletta lukuunottamatta teksti on ainakin kertaalleen kirjoitettuna. Olen jo kohtalaisen toiveikas, että saan tuosta tekstikasasta hiottua ihan mallikelpoisen gradun tässä parissa viikossa mitä vielä on aikaa seuraavaan palautuspäivään.

Pikkuisen kaikkien mahdollisten tarvikkeiden hankkiminen ensimmäiseksi elinvuodeksi. Joo, on ne kaupat kai auki synnytyksen jälkeenkin ja ehkä, EHKÄ me täältä kotoa joskus vielä johonkin liikutaankin. Mutta onhan se nyt niin kätevää jos kaikki ajateltavissa oleva on jo valmiina kotona. Ja kyllähän se alkaakin olla. Vaatteista kestovaippoihin, kehdosta pinnasänkyyn, tuteista rintapumppuun, syöttötuolista hoitopöytään. Vaunut ja turvakaukalo kotiutetaan kaiketi ensi viikolla. Vielä pitäisi etsiä sitteri (kun vaan saisin päätettyä haluanko väkiste babybjörnin vai kelpaako joku muukin) ja amme niin kaikki isompi alkaisi olla kasassa.

Kämpän järjestely ja sisustaminen. Odottaa sitä että saan gradun valmiiksi. Kädet syyhyäisi jo kovasti, mutta en tiedä johtuuko tämä syyhy (en ole varsinaisesti mikään siivousihminen) gradunpakoilutarpeesta vai siitä kuuluisasta pesänrakennusvietistä. Olisi muuton jäljiltä vielä joidenkin laatikoiden purkamista ja tavaroiden järjestelyä paikalleen (niiden paikkojen keksimistä). Kirjahyllyn koristehyllyjen ja valokuvahyllyjen järjestelyä. Kierrätyspisteen järjestämistä. Pieniä huonekalu- ja lamppuostoksia.

Kämpän pintaremppailu. Tämän suhteen olen alkanut jo luovuttaa. Kaikenlaista pientä täällä olisi (mm. pikkuisen huoneen maalaus), mutta on kai hyväksyttävä, että pensselin varteen voi tarttua myöhemminkin. Sama koskee ulkona odottavia ulkohuonekalujen maalausta/öljyämistä, kukkapenkin siirtoa jne.

Pikkuiselle pieniä nuttuja omin pikku kätösin. Toistaiseksi olen saanut aikaiseksi keskeneräisen viltin isoäidinneliöistä ja villatakin etuosan. Näihin kädet syyhyää heti kun gradu on valmis, nyt energia ei kertakaikkisesti riitä siinä vaiheessa kun gradun paahtaminen päivän päätteeksi loppuu.

Pää täyteen tietoa. Kirjahyllyssä odottaa puoli metriä vauvanhoito-oppaita. Haluan teorian haltuun ennen kuin alkaa käytännönharjoittelujakso.

Pakastin täyteen tavaraa. Tuossa taannoin keräsin innokkaasti mustikoita. Tällä hetkellä on omppusadon säilöminen käynnissä (miten paljon yhdestä omppupuusta voi tulla omenoita?? Sääli olisi hyvää tavaraa heittää hukkaan). Leipomuksia haluan tehdä hyvät kasat valmiiksi, voi sitten sulattaa kun ihmisiä tulee kylään katsomaan pikku pilttiämme (minut on kasvatettu niin, että vieraille pitää aina olla tarjottavaa. Ja mielellään itse tehtyä). Tämän urakan aloitin tällä viikolla kokeilemalla tehdä omenakorvapuusteja (peruskorvapuustireseptillä, korvasin voin omppusoseella. Muuten oikein jees, mutta turha toivoa, että näistä saisi muotoiltua mitään peruskorvapuusteja, muffinivuoalla näistä sen sijaan tuntui tulevan ihan edustuskelpoisia). Lisäksi olen ajatellut tehdä aimo satsin ruokaa pakkaseen odottelemaan aikoja jolloin kokkaukselle ei löydy aikaa ja energiaa (kuulin vinkkiä, että tämä voisi olla hyvä idea ja helpottaa ensimmäisiä viikkoja).

Mutta sitten ehkä se hassuin: olen myös alkanut hiljalleen suunnitella pikkuisen nimiäisiä. Juu, sille pirpanalle, joka ei edes ole vielä maailmassa. Jonka nimeä ei edes ole vielä lyöty lukkoon. Koska haluan, että pikkuisella on kivat ensimmäiset juhlat. Ja haluan myös sinne tehdä tarjoilut mahdollisimman pitkälle itse. Olen siis alkanut suunnitella menua ja tarkoituksena olisi ehkä kenties tehdä jotain juttuja jo pakkaseen ja lopuillekin reseptit odottelemaan valmiiksi. Ja ohjelmaakin olen alkanut suunnitella. Jos meillä vaikka on koliikkivauva niin ei tarvitse näitä kaikkia sitten väsytokkurassa tehdä. Ja onhan bileitten suunnittelu aina hauskaa :D.

Siinä nyt muutama projekti mainitakseni :D. Mutta ällös huoli, ainakaan toistaiseksi en ole kantanut huolta ja stressiä minkään muun projektin suhteen kuin tuon gradun. Sen teen mitä jaksan ja intoa riittää.