Mamma alkaa reenata
Mä alan olla aika kyllästynyt siihen, että en oikein jaksa mitään. En jaksa kanniskella vauvaani pidempiä aikoja (koska selkä sanoo Autsh), muutaman tunnin lastenhoito kuluttaa voimat ja kävelylenkilläkin pääsen 1,2 km päähän kun on jo ihan pakko kääntyä takaisin. Että tähän on tultava muutos.
Kunto romahti viimeistään raskausaikana ihan nollille (no ei se kyllä sitä ennenkään mikään kovin kummoinen tainnut olla). Milloin olin liian uupunut/väsynyt, milloin pelkäsin ennenaikaista synnytystä, milloin olin ”liian raskaana” liikkuakseni, milloin mitäkin. Muutama viikko oli sellaista, että kävin muumimammakävelyllä muutaman kerran viikossa.
Että nyt ollaan ihan oikeesti tosi huonossa kunnossa. Ja se kyllä syö naista. Tiedän, miten suuri vaikutus fyysisellä kunnolla on mm. vireyteen. Muistan elävästi, miten teininä aloin liikkua säännöllisesti 6 kertaa viikossa lempilajini parissa (ja oli oikeasti tuskaa malttaa pitää se yksi vapaapäivä). Yhtäkkiä ei enää ”kävellyt lasiovia päin”, tuntui kuin siihen asti olisi elänyt sumussa ja joku pisti valot päälle. Mä niiiiin haluun sen tunteen takaisin.
Helppoa ei tule kyllä olemaan. Omat liikkumismahdollisuudet on aika rajalliset kun päivät viettää taaperon & vauvan kanssa, illallakaan ei viitsisi miestä jättää kovin pitkäksi aikaa huolehtimaan noista molemmista. Saati että tuo ei edes oikein onnistu kun imetän, enkä toistaiseksi ole oikein edes halunnut opettaa kuopusta syömään pullosta. Mutta eiköhän niitä liikkumismahdollisuuksia ja -hetkiä löydy (mulla on muutama idea jo, mutta niistä sitten myöhemmin). Kunhan vain saa motivaation pysymään.
Ja jotta motivaatio pysyisi niin listataan nyt tähän vielä top viisi syytä miksi ihan oikeastioikeasti nyt olisi paikallaan tsempata tän liikunnan suhteen:
- Koska muuten keho menee ihan jojoon noitten lasten kanniskelusta ja käsittelystä. Keskivartalo on ihan muusia ja selkä huutaa hoosiannaa kanniskelussa. Selkälihaksilla kun ei taida tällä hetkellä juuri olla vastinparia vatsan puolella. Ja polvet on ihan poks poks.
- Koska haluan olla vireä ja virkeä. Jaksaa tätä arkea hippuisen paremmin.
- Koska haluan jaksaa fyysisesti enemmän. Jaksaa vaikka kävellä lähileikkipuistoon (2,5km) leikittämään esikoista (fantasioissani kuopus nukkuu kiltisti vaunuissa kun me esikoisen kanssa telmaamme puistossa).
- Koska no… haluan näyttää timmimmältä. Laihdutus ei ole jees näin imettäessä (kuin korkeintaan oikeinoikein maltillisesti), mutta isoa muutosta voisi ulkonäköön saada jo sillä kun löllön tilalle saisi vähän lihasta. Ja sinne keskivartaloon jotain joka vähän pitäisi hommaa kasassa. Ei ole tällä hetkellä kovin…. seksikäs olo.
- Koska ihan hippasen haaveilen siitä, että voisin vaikka aloittaa uudestaan jalkapalloharrastuksen (ei onnistu jos ei ole kunnon lihaksia tukemassa paskoja polvia). Tai jos vaikka osallistuisi joku päivä neljännestriathlonille tai johonkin muuhun urheiluhäppeningiin mitä voisin itse pitää sellaisena hienona saavutuksena.
PS. niin tuota… olisin voinut tämän aamulle avautuneen puolen tunnin yllätysvapaahetken (kun vauva herätti vähän turhan ajoissa ja jatkoi vielä unia) vaikka siihen liikuntaan mutta mä nyt valitsin tämän kirjoittamisen… Mutta ihan heti kohta alan kyllä liikkua…