Miksei kukaan kertonut, että…

Tuore äitiys on tuonut monia yllätyksiä tässä kuluneiden viiden kuukauden aikana. Näin siitä huolimatta, että jo ennen raskautta aloin aktiivisesti hankkia tietoa asiasta. Olen lukenut aiheeseen liittyen monen monituisia blogikirjoituksia ja opuksia. Mutta miksei kukaan kertonut, että…

…raskaus voi viedä yöunet heti raskauden alkuvaiheilta asti. En kertakaikkisesti keksi, miten olisin selvinnyt työelämästä uniongelmineni kera muiden raskausoireiden, onneksi ei tarvinnut. Ja kauhulla mietin seuraavaa mahdollista raskautta, nyt kuvioissa on kuitenkin jo yksi lapsi. Raskausajalta ei muita näin suuria yllätyksiä tule mieleen. Onneksi aika alkaa kullata muistot :).

…kätilöä ei juurikaan näy synnytyssalissa. En tiedä, miten olisin selvinnyt jos mies olisi passitettu kotiin ja olisin joutunut hoitamaan synnytyksen yksikseni. Olin oikeasti kuvitellut, että ne kätilöt edes jonkin verran tiuhempaan olisivat siellä salissa. Nyt olo tuntui hieman hylätyltä ja pelokkaalta. Jopa siinä vaiheessa kun olin täysin auennut ja alkoi olla aika ponnistaa, lähti kätilö jonnekin IKUISUUKSIKSI.

…raskausmyrkytys voi ilmeisesti tulla vasta synnytyksen jälkeenkin. Tai näin ne ainakin väittivät sairaalassa ku pohdiskelivat mun kohonneita verenpaineita kaks vuorokautta synnytyksen jälkeen. Tunsin oloni vähän petetyksi, miksi sen nimi sitten on RASKAUSmyrkytys.

…maidonnousu voi olla niin voimakas kokemus. Että siihen voi jo puol vuorokautta ennen varsinaista nousua liittyä kuumetta ja huimausta. Ja sitten kun se maito nousee niin se voi pakkautua pahasti, eikä tyhjene kovin nopeasti ja lempein ottein (tiesin, että pakkautuu, mutta en tiennyt, että sitä tavaraa ei meinaa saada aluksi millään pihalle).

…vauvan suuhun pitäisi kurkkia säännöllisesti ja olla varuillaan mahdollisten valkoisten täplien/peitteiden varalta. Olisi meinaan saattanut tuo sammaksen hoitaminen olla vähän vähemmän kivinen tie, jos se olisi huomattu aiemmin. Nyt se ei tunnu lähtevän tuolla mycostatinillakaan.

…myös imetysaikana on ruokahimotuksia. Mulla on nyt intohimoisempi suhde suklaaseen kuin kenties koskaan (myös kroonisella väsyllä voi olla osuutta asiaan: jatkuvassa väsyssä sokeria ja kofeiinia sisältävä aine toimii kuin huume, varsinkin kun en juo mitään kofeiinipitoista). Viikossa menee kaks levyä, helposti. Itsehillintä on tämän suhteen aikalailla nollissa. Ei tarvinne ihmetellä, miten imetys ei ole auttanut laihduttamaan. Itseasiassa jos ihan alkuvaiheessa jollain ihmeellä laihduin alle lähtöpainon niin nyt olen saanut kaiken takaisin, painoa on nyt ollut pahimmillaan liki saman verran kuin loppuraskaudesta.

…synnytyksen jälkeinen hiustenlähtö tapahtuu vasta 3-4kk synnytyksen jälkeen. Siis tiesin, että raskaana ollessa ei juuri lähde hiuksia ja että synnytystä seuraa sulkasato, jossa nuokin hiukset lähtee. Ja mahdollisesti vähän till, koska hormonit. Mutta joku olisi voinut kertoa, että tämä ei tapahdu tyyliin välittömästi, vaan viiveen kanssa. Olin jo ehtinyt tuudisttautua turvallisuuden tunteeseen kun oli mennyt runsas 3kk synnytyksestä ja hiukset oli vielä päässä. Kunnes eivät sitten enää olleetkaan.

…vauvan unissa ei mennäkään vain parempaan suuntaan koko ajan. Että kun vauva on saatu hiljalleen nukkumaan öisin ja päivälläkin nukutaan monet hyvät päikkärit niin yhtäkkiä kaikki alkaa mennä sekaisin. Yöllä heräilläänkin useammin ja imetyksetkin tihentyvät. Päivällä osasta päiväunista tulee minipäikkäreitä, jotka eivät virkistä. Tämä on kuulemma yleinen kehitysvaihe noin 4kk kohdilla (voi tapahtua jo vähän aiemmin tai myöhemmin, kaiketi yleensä jossain vaiheessa 3-5kk).