Miten raskaana oleva nainen ikinä pystyy keskittymään mihinkään?

Mulle alkaa olla mysteeri, miten kukaan raskaana oleva ikinä pystyy keskittymään mihinkään, ainakaan alkuraskaudesta (tai loppuraskaudesta, tai oikeastaan siinä keskivaiheillakaan, jokaisessa varmasti omat mietteensä ja kremppansa): voi kun on paha olo, voi kun on paha olo, tarvii mennä pissalle, voi kun on paha olo, nyt jo melkein oksettaa, pitääköhän tästä mennä oksentamaan, en mä taida oksentaa, helpottaisikohan jos oksentais, voi kun on paha olo, voi kun on öklö olo, voi kumpa siellä mahassa olisi kaikki hyvin, minkähän nimen sille pikkuiselle sitten antaisi, millaisen tapetin laittaisi pikkuisen huoneeseen, onkohan se tyttö vai poika, olisiko tyttö vai poika kivempi, onkohan se terve, voi kun on paha olo, voi kun on paha olo, kuvottaa, turvottaa, tarkoittikohan se ruskea väri eilen vessassa jotain, voi kun on paha olo, voi kun öklöttää, tarvii mennä pissalle mutta en uskalla, mitä jos sielä on taas jotain vereen viitaavaa, voi kun on paha olo, voi kun on paha olo, pitäisikö syödä jotain, mä en haluais syödä mitään, syönpä väkisin jotain mutta mitä, mikään ei maistu, voi kun on paha olo, voi kun on paha olo, väsyttää mutta en kuitenkaan saa unta kun paha olo…