Näin minä ajattelen juuri NYT

Mielessäni on vuosien varrella pyörinyt kaikenlaisia ”ehdottomuuksia” sun muita ajatuksia siitä, miten minä toimin sitten kun… Silläkin uhalla että saatan muuttaa mielipidettä tai ehkä juuri sen takia, listailin tähän, miten minä juuri nyt ajattelen muutamista asioista: 

• Sitten jos MINUA pyydetään raskauden aikana lepäämään, niin liimaudun sänkyyn enkä räpäytä eväänikään. Ihan ihan maksimissaan voin käydä vessassa mutta hyvä jos tämäkin saataisiin vältettyä. En kestäisi jos pikkuiselle käy jotain koska mami halus siivota/hakea lehden/shoppailla/muuten vain puuhailla, joten parasta välttää kaikkea.
• Sitten kun ME hankimme vauvantarvikkeita, ei kaiken tarvitse olla viimoisen päälle merkkituotetta. Muutamaan asiaan satsataan (vaunut, turvakaukalo…), mutta muuten ostetaan järkivalintoja, pääosin kirppisvaatteita ym. Stokket sun muut jääköön muille.
• Sitten kun MINÄ synnytän niin en haihattele mitään hippi-juttuja hypnosynnytyksineen sun muine. Kaikki mömmöt tänne, turha niissä kivuissa on kärvistellä. Epiduraali kiinnostaa enemmän kuin ilokaasu, haluan kivut pois mutta pysyä kuitenkin läsnä (kokemusta kummastakin, enkä haluaisi olla lapsen synnyttyä niin pöllyissä mitä ilokaasusta olin. Tosin… Ilokaasu vei täysin ajantajuni ja 3h tuntui viideltä minuutilta, pitkässä synnytyksessä tästä voisi olla iloa…).
• Sitten kun MINUSTA on juuri tullut äiti, haluan viettää ensimmäiset viikot äidiksi ja perheeksi kasvulle pyhittäen. Eli vierailut minimiin. Ja olen jo monesti mielessäni riidellyt loukkaantuneen äitini kanssa, joka joutuu odottamaan isyysloman loppuun ennen kuin pääsee yökylään…
• Sitten kun MEILLÄ on lapsi, niin se nukkuu kyllä sitten omassa sängyssä. Olen huono nukkumaan ja lapsen hyörintä taatusti häiritsisi. Haluan säilyttää aviomiehen ja aviovaimon yhteyden ja läheisyyden – se on tärkeää koko perheelle. Ja perhepedistä vieroittuminen voi olla vaikeaa ja kivuliasta lapselle.
• Sitten kun MINÄ olen äiti, yritän kovasti kovasti imettää (ja olla valittamatta tisseille aiheutuvaa damagea – tämä on kuitenkin tissien pääasiallinen funktio). Imetys loppuu kuitenkin vuoden ikäisenä – ”If you are able to ask it, you are too old to have it”. Taaperoimetys tuntuu jotenkin… niin… friikiltä. Tissi on vauvojen ruokaa.
• Sitten kun MINÄ olen äiti, haluan olla lapsen kanssa kotona vähintäänkin siihen asti, että hän on vuoden. Mielellään pidempäänkin. Ja itsekkäästi käytän koko vanhempainvapaan itse.

Eli kaikella todennäköisyydellä en huoli mitään kivunlievitystä synnytykseen, kutsun koko molempien puolen suvun meille asumaan ensimmäiseksi pariksi vuodeksi, imetän kouluikään asti ja nukumme perhepedissä lapsen ripillepääsyyn asti.  Mutta ei se mitään, naisella on oikeus muuttaa mielipiteitään.