Nukkumisvaikeuksia

Ensin niistä kärsi tässä perheessä minä. Sitten mieheni. Ja nyt myös pikkuisemme. Tai oikeastaan ja todennäköisemmin niistä kärsi minun jälkeeni pikkuinen ja hänen nukkumisvaikeuksistaan johtuen mies alkoi myös oirehtia. No jokatapauksessa, nyt tässä perheessä jokaisella on jonkinlaisia nukkumisongelmia ja unet jäävät turhan vähiin. Ja kaikki taidetaan olla myös hieman kärttyisiä tämän johdosta.

Omat ongelmanihan alkoivat jo raskausaikana. Tai oikeastaan jo sitä ennen olin pitkään ollut stressaantunut ja nukkunut ajoittain huonosti. Luin jostain, että äidin uniasiat voivat vaikuttaa myös vauvaan jo kohdussa/sisäsyntyisesti. Toivon todella että näin ei ole, tämä on asia jota en haluaisi pienellemme antaa. Oma äitini on käsittääkseni huono nukkuja, mutta se ei kai sentään vielä vahvista että tämä olisi jotenkin tavalla tai toisella periytyvää.

Minulla univaikeudet ilmenevät eritoten siinä, että en saa nykyään lainkaan nukuttua jos minulla ei ole korvatulppia ja tiedossa että mies huolehtii vauvasta sillä välin kun itse nukun. Mies heräilee ja valvoo pikkuisen äännellessä silloinkin kun minä olen hoitovastuussa ja välillä hän ei saa tavoistaan poiketen niin helposti nukahdettua.

Pikkuisellamme oli ensin ongelmia pitkän (pitkällä tarkoitan tuntia tai siitä pidempään, kovin monien tuntien jaksoista ei täällä herra paratkoon juuri vielä uskalleta edes haaveilla) yhtäjaksoisen unen kanssa: Kitinää alkaa vähänväliä ja uudelleen hiljennytään tutin avulla. Mutta kun tutti tippuu, alkaa itku uudelleen. Enkä oikein tiedä onko tutin oikeaoppista käyttöä käydä vaientamassa beibi sillä x kertaa yössä (ja joskus päiväunillakin varsinkin jos täytyy saada jotain tehtyä).

Nyt ongelmia tuntuu olevan myös nukahtamisessa. Pieni saattaa tuntua hyvinkin väsyneeltä mutta uni ei vain tule. Ja väitän että kyse ei ainakaan joka kerta ole ajoitusongelmista: pikkuinen pyritään viemään ensimmäisten väsysoireiden ilmaannuttua eikä vasta sitten kun hän jo selväti on hyvin väsynyt. Seuraan mm. haukottelua, enkä anna tulla yli kolmea haukotusta ennen kuin pieni viedään unille. Monesti tuntuu toisaalta, että ongelma ei ole niinkään nukahtamisessa kuin että mihin suostutaan nukahtamaan: sänky/kehto on  tällöin saatanasta ja ainoa oikea paikka tuntuu olevan äitin tai isin rinnan päällä makoilu.

Kun koko perheen nukkumisvaikeudet tuntuvat selvästi kumpuavan pikkuisen univaikeuksista niin olen yrittänyt pohtia niiden alkulähdettä ja sitä kautta ratkaisua. Tässä joitain vaihtoehtoja:

• Pieni on oppinut liian hyvälle: pidin häntä jossain vaiheessa todella paljon sylissä kun kaipasin itse enemmän läheisyyttä silloin ku pieni sai ateriansa pääosin pullosta, jota isänsä piteli. Nytkin hellyn aika usein ja sylittelen paljon: läheisyys ja hiljaisuus vaan on (tässä väsytilassa ja muutenkin) aika ihanaa. Manduca tai kantoliina helpottais arkea (ja molemmat löytyy jo kotoa), mutta toistaiseksi hyvä syy lekotella soffalla on kelvannut. Ratkaisuna rauhoittelu sylissä ja sinnikkäästi vaan petiin aina kun on rauhoittunut. Mutta entä jos koko ruokailujen väli menee tähän pelleilyyn. pieni väsyy entisestään ja sitä kautta nukahtaminen vaikeutuu. Ja toisaalta en juuri nyt edes haluaisi (päiväsaikaan) hirmuna vähentää sylittelyä
• Pikkuinen ei ole oppinut niin hyvin nukahtamaan muualle kuin rinntakehää vasten. Refluksivaivojen takia hän on aina ruokailun jälkeeen kohollaan rintakehää vasten ja nukahtaa usein siihen. Hmmm, kohoasento muualla, sen lopettaminen vai mitä…?
• Masuvaivat tekevät olon epämukavaksi ja siten nukkumisen hankalaksi. Masuvaivoihin helpotusta, jos ei mikään tepsi niin lopulta vaan todettava että ne kuuluu vauva-aikaan…
• Syli-peti-vastakkainasettelussa ongelmana ei olisi niinkään läheisyydentarve kuin asento: makuulla mm. pulautukset vaivaavat enemmän. Petiä enemmän koholle. Mutta pian painovoima sylttää pikkuisen jalkopäähän, ei kovin ergonomista…
• Ikä: nukkumisvaikeudet ja itkuisuus nyt vain kuuluvat tähän ikään (korjattu ikä 1,5vkoa). Ei muuta kuin odottelemaan että pahin menee ohi…
• …

Noh, niin tai näin, toivottavasti tämä tästä helpottaa tavalla tai toisella, lähiviikkoina, lähikuukausina tai lähivuosina. Sillä välin tänne ei välttämättä tule mahdottoman usein postauksia kun aika menee unioppaita lukiessa ja pikkuista sylitellessä.