Oviksen bongauksesta

”Melkomoista, naisenhan ei tarvitse vaivautua seksiin kuin kerran, pari kuukaudessa”, taisi olla ensireaktioni joskus aikanaan kun tutustuin ajatukseen ovulaatiotesteistä. Oikeastaan se tuntui aika nurinkuriselta ja kummalliselta, ehkä luonnottomaltakin. Että jos sitä lasta haluaa niin kai sitä sitten sitä seksiäkin on valmis harrastamaan, pysyy mieskin tyytyväisenä (ja mikä siinä seksissä nyt niin karmeaa on?). No joo, tuo taisi olla aikaa, jolloin kyltymätön taisi parhaiten kuvata asennettani petipuuhiin. Ja sittemmin olen kyllä tiedostanut myös hyödyn siitä tiedosta, että ylipäätään todistettavasti ovuloi.

Ovulaatiotestejä en ole kuitenkaan ostanut. Enkä mittaillut lämpöjä. Mentaliteettina on ollut, että kuunnellaan kehoa ja katsotaan tunnistaako otollisen ajan siten. Ja nyt musta tuntuu, että olen kenties bongannut oviksen, arvailujen mukaan se olisi ollut viime viikonloppuna. Arvaukset perustuvat infernaaliseen himokkuuteen ja venyväiseen eritteeseen, no, siellä. Jos ovis on tuollainen niin uskon tunnistavani sen ilman testejäkin. Ja myös hyödyntäväni sen ilmanmuuta. Mutta voisiko se iskeä jossain muualla kuin sukuloimassa pienehkössä kämpässä jossa edes ovia ei normaalisti pidetä kiinni?

YK1, KP36 – eipä sitten pillerit olleet juuri normalisoineet kiertoa. Vaikka kaikki alle 2kk kestävät kierrot taitavat kyllä meikälle olla vielä oikeinkin hyvä saavutus. Kahden viikon sisällä nähtäneen, osuinko ovisbongauksessa oikeaan (sen verran tuohon tunnun uskovan, ettei toistaiseksi ole ollut motivaatiota pissata tikkuun kiertopäivistä huolimatta).