Jospa sitä viimein kirjoittaisin meidän ensimmäisestä neuvolakäynnistä, joka oli siis jo eilen. Seiskaviikolla. Hurrrrjaa. Jotenkin tuntui aika erimetkalta, minäkö äitiysneuvolassa. Onko tämä nyt varmasti oikea paikka? Ja niin vain sain äitiyskortin ja kaikkea (tältä osin ihan näppärä että neuvola oli ennen varhaisultraa, voi sitten siellä ultrassa setä kirjoittaa tiedot suoraan siihen korttiin).
Empä tiedä, oliko tuosta nyt suoranaisesti suurta tiedollista iloa, kaiken oli kuitenkin jo lukenut blogeista sun muista. Mutta olihan se tavattoman kiva jutskailla tästä se tunti hirrrmuisen innokkaan neuvolatädin kanssa. Voi kumpa hän olisi meidän oma täti, mutta kun tulee se muutto (antoi muuten pyyhkeitä uuden kunnan terkkariin kun eivät ottaneet mua vastaan. Kuulemma nykyään pitäisi jo saada valita kuntarajan yli. Vähän kiehtoi jopa käydä tällä tädillä muuton jälkeenkin, mutta ehkä se kuitenkin on kätevämpi mennä sinne lähineuvolaan, ehkä sielläkin on kivoja neuvolatätejä).
Eihän tuossa eka käynnillä otettu kuin verenpaineet (alapaine vähä koholla, mutta ei hälyttävää) ja paino (ihan lievä ylipaino, taidan painaa about 3kg yli normaalipainon rajan). Alkoholikäyttö ennen raskautta sai hyväksyvää mutinaa, samoin uinti ja lenkkeily. Niin ja myös raskausoireet kuulostivat kuulemma oikein lupaavilta. Lasketuksi ajaksi arvottiin 14.11. ja nyt olisi sen mukaan 7+0. Terkka soittelee vielä viikon päästä varhaisultran tuloksia kyselläkseen ja samalla laitetaan ultralähete eteenpäin sekä saan ohjeet milloin mennä labraan (labrakäyntiin liittyi jotenkin viikko 10, mutta en tiedä vielä että oliko kymmenes viikko vai 10+0-6).
Ja voi kun täti innostui ihan mahdottomasti kun mainitsin että yksi varhaisultran pointti on nähdä kuinka monta siellä on, että kun äitini on kaksonen niin mulla kansanviisauden mukaan ois korkeempi riski kaksosiin. Mä en oikein tiedä mitä toivon. Kaksosraskauden riskit ja vauva-ajan kuluttavus kun pelottaa, mutta toisaalta pikkuisille olisi seuraa toisistaan ja kaksi yhdellä synnytyksellä ei kuulostaisi pahalta diililtä. Jaa mutta ehkä nyt mentiin asioiden edelle. Jos nyt se yksikin normaalisti kehittyvä olisi siellä niin olisin niin tuhannen onnellinen
Mieskin oli mukana, mutta kovin vähän siellä miehelle mitään tuli. Mutta ehkä tämä molemmille vähän konkretisoi (mies intaantu tuon jälkeen jo pohtiin nimee ja kyseleen saako kertoa entisille työkavereilleen parin viikon päästä. Ihana mies 🙂 ). Ja kiva jakaa nämä ensikokemukset. Yksi käynnin kiva juttu oli myös molemmille annetut opukset, niitä tavaillaan nyt seuraavaksi.
