Tässä mieskin jo näki kaksi viivaa:

Mies tosin luuli, että noiden viivojen pitäisi olla yhtä punaisia, että tämä merkitsisi positiivista tulosta. Mutta mehän tiedetään, että haileakin viiva on viiva. ELI MÄ OON RASKAANA.

Tein ton testin itseasiassa jo eilen illalla (ei vaan tullut luontevaa tilaisuutta raportoida siitä tänne): monesti olen nukkunut aika huonosti ennen tikkuun pissaamista, joten ajattelin välttää tämän tekemällä testin jo illalla. Paskat. Nukuin aivan tajuttoman huonosti. Haaveilin kaikenlaista. Ja sain ilmeisesti projisoitua itselleni jo pahoinvointiakin. Tai tarkemmin oli hirveet ilmavaivat, eikä asiaa helpottanut että en tajunnut ottaa kireähköjä yökkärin housuja pois.

Plussan jälkimainingit meni vähän utuisissa tunnelmissa. Käytiin molemmat erikseen katsomassa testiä ennen sen valmistumista ja tohotin sen testin kanssa silloin kun valistin miestäni, että kyllä tässä nyt raskaana ollaan. Että en tiedä sen ilmeitä plussatiedon jälkeen. Ja sitten jatkettiin leffan katsomista. Tunnelmaa voisi kai kuvata varovaisen toiveikkaaksi ja onnelliseksi. Uskaltaako tähän vielä uskoa? 

Nyt mennään jossain 4+(0-3) hujakoilla, eli aikas aikaisia päiviä vielä edes testata ja selittää hyvinkin tuon hailakan viivan. En vaan malttanut odotella ja pelätä menkkoja, joiden olisi pitänyt laskujeni mukaan tulla viimeistään tänään. Ja tänään soittelen pissatestistäkin, täytyyhän sitä tietää mitä lääkkeitä sitä voi syödä jos lääkkeet tarvii.

Mutta nythän tämä vasta jännäksi muuttui (en ymmärrä, miksi ovulaation ja kuukautisten välistä aikaa kutsutaan piinaviikoiksi, piinahan vasta ALKAA plussasta): pysyykö se sisällä, kasvaako? Viimekshän se meni jo viidennellä viikolla kesken. Uskaltaako jo ruveta iloitsemaan? Testailen varmaan myöhemmin tällä viikolla, että alkaako viiva voimistumaan. Ja ensi viikolla voisi testata kaapissa olevalla clearbluella. Ens viikolla vois myös alkaa kysellä varhaisultran perään, jos sais sen silleen että sydämen pitäis jo sykkiä. Että pääsis eroon tuosta kolmen päivän vaihteluvälistä (vaikka en tiedä kuinka luotettava se mittaus sillon on niin voisin sopia itseni kanssa käyttäväni sitä arviota kunnes tarkempaa tulee). Ja juu, olen jo miettinyt, miten kertoisin työkavereille, äidille ym. Ja miten lastenhuonetta sisustettaisiin uudessa kämpässä. Ja milloin on laskettu aika, milloin äippäri vois alkaa. Mitä vauvan/lapsen kanssa voisi harrastaa (vauvauinti ainakin!). Mihin se sit menis kouluun jne jne. Ai että menenkä vähän asioiden edelle….

Nyt en tiedä, kumpi jännittää enemmän: se pysyykö pieni matkassa vai mitäs sitten jos se tosiaan siellä pysyy.

PS: Jos tunnistat minut täältä blogista, ethän kerro kirjoittamistani asioista yhteisille tutuillemme (puolisolle korkeintaan). Minulla on syyni kirjoittaa anonyymisti (näistä joskus tuonnempana).