Täällä on aloitettu ihan uudenlainen kuumeilu: talokuume. Me asutaan tällä hetkellä vuokralla kerrostalokämpässä ja voi kun molemmat niiin mieluusti asuisimme omakotitalossa, jossain väljemmin rakennetulla alueella. Missä joka ikkunasta ei näkyisi kerrostaloja (ja uskallanko edes toivoa: ehkä ei edes naapureita?). Missä muutaman askeleen päässä olisi oma puutarha, johon upottaa kädet kyynärpäitä myöten multaan, poimia mansikoita ja vattuja suoraan suuhun (okei, nää puutarhajutut on enemmän mun haavetta, mutta eiköhän se mieskin niitä mansikoita, vattuja ja uusia perunoita popsisi ihan mielellään).

Tämä haave heräsi oikein kunnolla henkiin yhden mielenkiintoisen talon bongauksesta: Mies on asuntomarkkinoita jo pidempään seurannut, vaikka asunnon oston ei olla ajateltukaan olevan nyt just ajankohtainen. Sitten tuli vastaan persoonallinen pienehkö omakotitalo isolla pihalla keskellä maaseutua. Ai kun olisi ihana. Olen jo mielessäni remontoinut kämpän pariinkin otteeseen, perustanut mansikkamaan ja istuttanut puutarhavadelmapuskat. 

Niin, tarjous on nyt vetämässä, huomenna iltapäivällä umpeutuu myyjän harkinta-aika. Kiinteistövälittäjä on pysynyt täysin hiljaa. Vaikka tarjous sinänsä hyväksyttäisiin, olisi tietenkin edessä muutamia kommervenkkejä ennen ostoa, kuten kuntotarkastus. Mutta ei mietitä niitä ihan vielä, eiks jeh? Nyt haaveillaan :).