Muumimamma iltakävelyllä
Joistain asioista huomaa selkeämmin olevansa raskaana kuin toisista. Yksi selkeä merkki on tässä: olen aloittanut puolen tunnin iltakävelyt, suuntaan ulos ovesta kun mies tulee kotiin. Aiemmin tuollainen puolen tunnin kävely tarkoitti sellaista 2,5-3km lenkkiä. Arvatkaa mitä se tarkoittaa nyt?
Kyllä, 1,5km puuskutusta. Nopeampaa ei pysty mennä koska happi loppuisi ja mahaan alkaisi sattu, tälläkin vauhdilla meinaa alkaa huippaamaan. Lenkin alussa saatan (alamäessä) ottaa muutaman reippaan askeleen ja ajatella, että tämähän menee heilahtaen. Mutta hyvin nopeasti kävely muuttuu taaperrukseksi. Kun tein tän lenkin ekan kerran, mies kysyi kotiin palattuani, että taisin tehdä pidemmän lenkin kuin olin suunnitellut. Juu, en tehnyt.
Mutta ei se matka vaan se happihyppely, tauko arjesta ja reippailu. Hyvää tekee joka tapauksessa. Hurjalta tässä tuntuu lähinnä se, että nyt ollaan vasta viikoilla rv23+2. Meno on kuin viimeisillään (tai en mä siitä mitää tiedä kun en ole ikinä ollut ”viimeisimmilläni”).
Pyysin tänään lisäämään labralähetteeseen hemoglobiinin mittauksen anemiaan liittyvine arvoineen (Hb:tä ei suostuttu neuvolassa ottamaan, ”kun sulla oli sillon marraskuussa niin hyvä arvo”. Se arvo oli 124 eikä mun Hb oo ikin ollu noinkaan alhaalla). Menen pe labraan ja tuon nyt pyytämäni lisäksi sielä otetaan kilpparikontrolli. Olo on taas ollut viikon verran varsin voimaton. Päiväuniaikaan mennessä olen ihan naatti. Hyvä siis että tarkistellaan vähän veriarvoja.
Jaa niin, oli mussa yksi ero muumimammaan kun tänään tepsuttelin tienviertä. Muumimamma tuskin kuuntelee käpytellessään Darudea ja K-systemiä :). Yleensä noi antaa kivasti tahtia, nyt niitä oli vain kiva kuunnella.