Mikä on lukutoukan tapa valmistautua raskauteen?

No tietenkin tämä:

 

kirjat2.jpg

 

Eka asia mitä tein kun mua kosittiin niin lähin ettiin erilaisia häälehtiä kioskeilta (ei löytyny mistään ja olin ihan paisees pitkän aikaa). Hieman epäloogisesti en kyllä lukenut niin yhtään naimisissaoloon liittyvää kirjaa (tyyliin onnellisen avioliiton salaisuus), vaan keskityin niihin hääjuttuihin. Pitäisköhän tällä kertaa sitten jossain vaiheessa jos tärppää niin muistaa hommata myös niitä vauvaa käsitteleviä kirjoja.

Tää on siis se tapa, millä mä kohtaan kaiken uuden: luetaan siitä ensin kasa kirjoja ja sitten vasta toimitaan (paitsi että nyt sitä suojaamatonta seksiä on kuitenkin jo harrastettu, mutta siis kuitenkin. Ja eihän sitä kp9 vielä voi tärpätä…). Mä taidan olla sitä hyvin harvinaiseksi käyvää porukkaa, jotka saadessaan käteen uuden hilavitkuttimen niin oikeesti ottaa ekana ne käyttöohjeet esille. Myönnettäköön, että en kyllä lue niitä kannesta kanteen, mutta selaan kuitenkin.

Ja kuten huomaa, niin jostain syystä alitajuntani on katsonut tarpeelliseksi varautua myös mahdollisiin ongelmiin. Kai se on joku suojautumiskeino, että ennen kuin ihan täysin totaalisen älyttömästi hurahtaa tähän touhuun niin hankkii tietoa myös siitä, miten mahdollisista ongelmatilanteista selvitään. 

Tällaiset hankin omaan kirjahyllyyn:

  • Katerina Janouch: Raskaana! (lisätiedon ja vertaistarinoiden ahmintaan – käsittelee alussa myös aikaa ennen raskautta)
  • Anna-Kaisa Hakkarainen: Ihmeet tapahtuvat muille – lapsettomuuspäiväkirja (Adlibriksestä löytyi kivan halvalla, mitäs sit jos… -pohdintaan)
  • Anu Silfverberg: Äitikortti. Kirjoituksia lisääntymisestä (jotain kritiikkiä ja silmien avausta ennen kuin hurahdan kaikenmaailman vanhemmuusilmiöihin)
  • Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen (tarttui Suomalaisen alesta matkaan)

Ja nää raahasin kirjastosta:

  • Hanna Parviainen (toim.): Ei kenenkään äiti. Kertomuksia lapsettomuudesta. (jos ei kuitenkaan tärppää…)
  • Karin Miller: Vuoristoradalla. Odottajan päiväkirja (ja sit jos tärppääkin…)
  • Anneli Miettinen: Äidiksi ja isäksi hedelmöityshoidoilla (ja jos on vähän vaikeuksia…)

Näistä tulette siis varmasti kuulemaan tarinaa myöhemmin, jahka olen saanut jotain luettua (mitä kyllä hieman hidastaa se, että tässä täytyis vielä vähän vääntää gradua ennen ku voi lomailla).

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Huh hellettä

Ne on täällä taas… Helteet. Ja yhtä varmasti kuin ensilumi yllättää autoilijat niin samalla varmuudella hellepäivät yllättävät kaiken kansan. Siis herramunjee, ensin valitetaan sen 10 kuukautta että on kylmää ja sataa lunta/räntää/vettä ja sitte kun ne ihanat lämpimät kesäpäivät tulee niin sitten on yhtäkkiä liian kuuma. Eiks mikään oo hyvä? Mä en valita. Hellepäivät on ihania. Olkoonkin, että asunnossa on lämpötila kolmessakymmenessä (ihanaa 2000-luvun energiatehokkuusmallia). Olkoonkin, että toimistossa on lämmin (ehkä jotain 24, ja siis ihmiset oikeesti jaksaa rutista siitä jo nyt. Tulkaapas kylään meille).

 

Ja sit toi uutisointi. Hesarissakin oli juttua siitä, miten annetaan oikein virallinen hellevaroitus. Kun lämpö tappaa satoja suomalaisia. Apua, miten ne… Ööö… Yli 95% maapallon väestöstä pysyy hengis, jotka asuu meitä etelämpänä? No joo, ymmärrän kyllä, että tiettyjen tautien ja vaivojen omistajilla on tukalaa, kun tähän lämpötilaan ei ole täällä niin totuttu. Eikä omana ykköstoiveena kieltämättä olisi olla viimeisillään raskaana hellekesänä tällaisessa energiatehokkuushelvetissä.

mut siis, jos kuitenkin ihan nautittais näistä mein hellepäivistä, jooko. Kyl ne pian taas loppuu ja päästään takas siihen kylmää – sadetta – kylmää – sadetta -suveen.

 

PS. Kp9, jokohan sitä vois alkaa pian osallistamaan miestä vähän enemmän tähän rojektiin ;).

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään