…mutta olisi sen mahan vilkuilunkin tietenkin voinut jättää vähän vähemmälle… Pisti siis silmään tässä joskus keväällä yhden kaverin masu. Että voisikos siellä olla jotain kun jotenkin on niin sen muotoinen ja pyöristymässä. Koetin antaa kaverille myös mahdollisuuksia kertoa iloinen uutinen. Noh, taisipas se iloinen uutinen olla ihan meikäläisen mielikuvituksen tuotosta. Ainakin siitä päätellen että tänään illallisen seuraksi maistui myös lonkero (pohdiskeli myös ääneen että ruokavalio on vähän repsahtanut, on tainnut vähän painoa tulla, että pitäisköhän mennä puntarille jossain vaihees… Ööö, en sitten pystynyt siihen perinteiseen ”ei susta kyllä yhtää huomaa”). Käääk, toivottavasti sentää se kaveri on raskaana, joka ei polttareissa tai häissä juonut mitään (tai sitten meikän ääneen pohdinnasta on lähtenyt pikkuinen huhumylly liikkeelle ihan vika-arvioilla… Tsori). Tämmöstä se on kun itse miettii ja haaveilee niin yrittää projisoida sitä joka suuntaan.