Rakenteet kunnossa

Tänään oli kauan odotettu rakenneultra. Jotenkin sitä oli odotellut vähän pelollakin. Että mitä jos siellä jotain poikkeavaa löytyisi, jotain peräti niin ikävää että alkaisivat suositella keskeytystä. En tiedä miten sellaisestakin olisi selvinnyt. Huoli oli kuitenkin turha, kaikki oli ihan kunossa. Pieni oli kasvanut hyvin ja kaikki näytti kehittyneen normaalisti.

Itse ultraus oli tällä(kin) kertaa hieman epämiellyttävä kokemus. Jos nt-ultrassa kätilö tökki huonon näkyvyyden takia alakautta aikas rouheesti (sellasta menoa en ole kyllä ennen kokenut, yritti kaiketin saada tyyppiä kääntymään sillä sauvallaan aika mielenkiintosilla liikkeillä, ja kaiveli sivusuunnassa niin, että kyllä nyt pitäisi synnytyksessäkin olla tilaa ”siellä”), niin tällä kertaa painettiin pientä aikas tavalla ahtaille mahan päältä. Mutta tärkein että saatiin mittaukset tehtyä ja ymmärtääkseni tuosta ei pitäisi pienelle kuitenkaan koitua suurta haittaa (enemmän se alakautta tökkiminen pelotti pienen kannalta). 

Ikävintä tän kerran ultrauksessa oli kuitenkin se, että mies ei päässyt meidän 1v 4kk lapsosen kanssa mukaan huoneeseen. Viimeksi meillä oli ihana ultraaja joka päästi nuo oikein mieluusti huoneeseen, vaikka Kättärillä ohjeistus onkin että lapsia ei mukaan otettaisi (en muuten tuota ohjetta ole virallisesti saanut tässä raskaudessa, eivät siitä mitään maininneet puhelimessa ja mitää lappua en ole saanut). Mut tää oli vähä virkaintoisempi ja piti periaatteen vuoksi kiinni säännöistä. Olkoonkin että lapsi on pieni, hyvin rauhallinen ja siitä ei olisi mitään häiriötä ollut isänsä sylissä. Harmitti niin kovin miehen ja lapsen vuoks. Miehen, koska olisi varmasti halunnut tulla kurkkaamaan pikkuista ja lapsen koska se oli herätetty ihan turhaan aamulla monta tuntia liian aikaisin mukaan.

Saatiin me myös arvio sukupuolesta. En tiedä miten laajalti tämä julkaistaan näin raskausaikana, mutta kerron nyt ainakin teille. Toinen tyttö meille olisi tällä tietoa tulossa. Mulla on aika ristiriitaiset tunteet tuota tietoa kohtaan. Toisaalta siskoksissa pienellä ikäerolla on jotain perin maagista ja tämä ajatus tuntuu itselle jotenkin tosi ihanalta. Mutta mies ja suurinpiirtein koko suku olisi varmaan ollut tosi onnessaan pojasta niin surettaa siltä osin. Mutta näillä mennään ja ihana asiahan se on jos saadaan terve pieni tyttö syliin alkukesästä (tähän sellainen sydän-hymiö mitä en osaa täällä vieläkään tehdä 🙂 ).

Perhe Raskaus ja synnytys

Raskauden TOP3

Näin raskauden puolivälin tietämillä on tässäkin raskaudessa päästy siihen kohtaan, että muistuu aina välillä mieleen että onhan tämä raskaana olo aika ihanaakin. Sen innoittamana päädyin listaamaan, mikä siinä raskaudessa onkaan niin ihanaa (ja siis siinä itse raskaudessa, sen lopputuloksen lisäksi tietenkin).

Raskauden TOP3 ihanuutta

1. Liikkeiden tunteminen: on aivan ihanaa tuntea pieniä liikkeitä ja tölväisyjä masussaan. Hymy karkaa väkisinkin huulille kun pieni temmeltää mahassa, ei sillä niin väliä saako se näyttämään idiootilta vaikkapa bussissa matkatessa. Tässä raskaudessa liikkeet alkoi tuntua tosi aikaisin, jo rv13 olin tuntevinani pienenpieniä muljahduksia ja rv18 tietämillä liikkeet tuntuivat jo päivittäin, mukana sellaisia ihania pienenpieniä potkuja.

2. Mahan kasvu ihanaksi vauvamahaksi: Alkuraskaudesta maha näytti lähinnä siltä kuin olisi syönyt normaalia enemmän Fazerin sinistä. Tässä puolivälin tietämillä maha alkaa jo selvästi enemmän näyttää vauvamahalta. Viimeksi en ainakaan saanut sellaista söpöä ja timmiä vauvakumpua, vaan vähän sellaisen leveemmän pötsin. Mut ei se mitää, masun kasvu kertoo vauvan kasvusta. Raskausarvista en sen sijaan välitä. Niitä tuli tässä raskaudessa jo tosi aikaisin ja paljon enemmän kuin koko viime raskaudessa. Veikkaan, että tämä liittyy osaltaan siitä että keho ei ollut kunnolla palautunut edellisestäkään koettelemuksesta + maha kasvoi (osittain tuosta syystä) tosi voimakkaasti alkuraskaudesta.

3. Hankintojen teko, eritoten pienenpienten vaatteiden hankkiminen: Pienet vaatteet ovat kyllä yksi parhaista asioista maailmassa. Ja onhan siinä muussakin valmistautumisessa oma magiansa. Nyt periaatteessa aikalailla kaikkea pientä on jo viime kerralta, mutta ajattelin silti ostella vähän jotain. Huomenna on rakenneultra ja jos siellä kaikki on kunnossa ja varsinkin jos sukupuoli saadaan tietää niin ajattelin näitä juhlistaa pienellä shoppailumanialla parilla suosikkikirppiksellä. Äitiyspakkauksesta käydään myös tällä hetkellä pientä kinaa, otetaanko tällekin vai otetaanko rahana. Itse tietenkin haluaisin sen pakkauksen, saisi uusi vauvakin edes vähän ihan uutuudenkarheita vaatteita. Ja onhan se pakkauksen purkaminen vain niiiin ihanaa.

 

Mutta jotta totuus ei unohtuisi, listataan nyt myös ne raskauden kurjemmat puolet, eli tässä tulee:

Raskauden TOP3 kauheudet

1. Uniongelmat: Tää on selvä voittaja näin puolentoista raskauden perusteella. Mulla näitä uniongelmia on ihan koko raskauden ajan. Nukun aluksi 2-5h, herään kukkumaan 3-5 tunnuksi ja sitten taas nukun muutamia tunteja (jos mahdollista). Oikeasti todella raivostutta vaiva, päivästä menee tolkuttoman monta tuntia ihan hukkaan (vaikka nousisikin tuossa unipätkien välissä ylös). Ja jäähän ne unet usein sitten vajaaksikin.

2. Alkuraskauden uupumus: Tää oli tässä raskaudessa ihan kaamea. Tuli joskus rv6-7 tietämillä ja joskus rv17 tää alkoi vasta helpata. Liittyi paljon kilpirauhasen liikatoimintaan, mikä ilmeisesti tuossa ekalla kolmanneksella on tyypillistä. Joulukuussa mitattiin hullumaisia lukemia (arvo 0,207), tammikuussa rv16+1 arvo oli jo likellä raja-arvoja ja olo lähtenyt  paranemaan.

3. Raskausdiabetes: Tää on iskenyt jälleen. Syöminen on kovin hankalaa ja tarkkaa. On tyyliin yksi leipämerkki mikä tällä hetkellä sopii (nyt ei pysty sitä ihanaa ruisleipääkää syödä). Herkkuja ei voi syödä (suklaata en oo syöny nyt kuukauteen, yhyyyyy). Kaikkea on rajoitettu. Hudit ruokavaliossa saavat aikaan huonon omantunnon ja paskamutsifiilikset. Sokeriarvojen mittaaminen on rasittavaa.

 

Jos näitä nyt ynnäilee yhteen niin pakko kyllä myöntää, että negatiiviseksi jää. Eli että onhan tää raskaana olo aika…. raskasta. Hulluhan sitä on, jos kovin montaa kertaa tähän koetokseen ryhtyy. Ja siis kyllä, onhan tämä ehdottomasti sen ihanan pikkuisen lapsosen arvoista. Katsoo tuota Murukin tuossa leikkimässä isänsä kanssa niin kyllähän nämä kaikki on pieniä juttuja tuohon ihanuuteen verrattuna. Mutta kyllä tämä viimeistään saisi tosissaan miettimään, että kuinka monta noita ihanuuksia loppujen lopuksi on saatava. Onneksi olen aina ajatellut, että se perinteinen kaksi lasta on oikein ihana määrä :).

 

Olisipas muutes mukava kuulla muiden TOP3-listauksia, että onko kovin suuresti erilaisia kun jokainen raskaushan on kuulemma erilainen (vaik kyl mul vaan nää listat aika samoilta molemmil kerroil ois näyttäny, ainut tuo uupumus mikä tässä raskaudessa kiri tuonne kauheuksien kakkoseksi).

Perhe Raskaus ja synnytys