Viikko sitten lauantaina vietettiin meidän murun ensimmäisiä juhlia: yksivuotissyntymäpäiviä. Nimiäiset jäi aikanaan pitämättä, mutta synttärit hoidettiin kunnialla maaliin (noh, sivumennen sanoen oli aika lähellä etteikö synttäritkin olisi jääneet väliin: muru oli hieman kipeä synttäreiden aikaan. Edellisenä päivänä vielä arvottiin että mitä tehtäisiin. Lopulta synttärit päätettiin pitää ja mm. lapsiperheitä tiedotettiin mahdollisesta tartuntariskistä. Kukaan ei kuitenkaan jättänyt tulematta tai tiettävästi tullut juhlien jälkeen kipeäksi.)

Tilaisuutta koristettiin kukkasin:

… niin sisällä….

…kuin ulkonakin.

Ohjelmaa ei sen suuremmin suunniteltu/järjestetty, mutta lapsivieraita varten varauduttiin…

…pihaleluilla.

Tarjoiluihin kiinnitettiin erityistä huomiota. Tarjolla oli:

tekemiäni suolaisia muffinsseja (tällä ohjeella. Muuten mainio ohje, mutta tarttuivat turhan hanakasti kiinni muffinssivuokiinsa. Vika tosin saattoi olla vuoissakin, ne kun oli valittu ulkonäöllisiä seikkoja painottaen), pakastealtaasta löytyneitä riisipiirakoita, pikkupizzoja (tällä ohjeella. Täytteet sovelsin itse, yhtenä variaationa jauhelihapizzat kera kirsikkatomaattien ja toisena tonnikala. Nams, hyviä olivat), gluteenitonta kääretorttua ja semperin gluteenittomia piparkakkuja, mokkapaloja, tiikerikakkua, lusikkaleipiä ja kaupan piparkakkuja. Ja hyvin maistui.

Ja tietenkin syntymäpäiväjuhlilla täytyy olla kakku:

Kakkuna oli Kinuskikissan ohjeella tehty smoothiekakku. Yhden testivedoksen pohjalta tein oman variaationi, jossa täytteenä oli n. 2l mansikoita, 3dl mustikoita, neljä banskua, pikkaisen sokeria, purkki rahkaa ja desilitra maustamatonta jogurttia. Muuten toimi oikeis hyvin, mutta pohja jäi jotenkin sellaiseksi tahmeaksi ja irraliseksi päällisestä. Kakun leikkaaminen oli siis astetta haasteellisempaa. 

Kakun kanssa kävi itseasiassa myös sellainen pikkuhupsahdus, että se ei valmistunut ajallaan. Olin edellisenä iltana liian väsyksissä, että olisin jaksanut tehdä tämän odottamaan jääkaappiin (sinänsä ihan hyväkin juttu: seuraavana päivänä tämä ei ollut enää niin maukasta tai raikkaan näköinen) ja seuraavana päivänä koko poppoo nukkui vähä niinkus pommiin. Eli kakku ei ehtinyt kahvipöytään ja lopulta puolet vieraista oli lähtenyt siihen mennessä kun kakku saatiin pöytään. 

Noh, pääasia toteutui: muru sai syödä ja syötyä omaa synttärikakkuaan. Koostumus kun oli sen verran lähellä soseita, että syöminen onnistui ihan malliikkaasti. Ei tuosta tosin mitään ykkösherkkua näyttänyt muodostuvan. Niin juu ja saatiin myös päheitä kynttilänpuhallus- ja kakunleikkauskuvia :).

Juhlapäivänä pukeuduttiin tietenkin parhainpiin:

Juhlamekkona toimi KappAhalin Newbie-merkin vaaleanpunainen mekko (kuva KappAhalin sivuilta). Nätti oli (vaikka omaan makuun nuo yläosan hörsöt on vähän turhankin hörsöjä. Mutta menköön).

Ja synttärit eivät olisi synttärit ilman lahjoja:

Kutsuun lahjoista oli annettu vinkiksi Legon Dublot ja seuraava vaatekoko (siis silleen mentaliteetillä ”mitään ei tarvii tuoda, mutta jos kuitenkin haluaa jotain tuoda ja kaipaa siihen vinkkejä…”). Ja oikein mukava lajitelma huvia ja hyötyä tuli paketeista: paljon ihania vaatteita, pyyhkeitä, muutama dublopaketti, Brion kilpparilelu, rakennuspalikoita ja hakka, ensimuki ja aterimet sekä Ainu-ensipupu.

Ja mitä voisin sanoa itse juhlista? Aluksi tunnelma oli aika tosi vaivautunut ja varautunut – isohko tila jossa toisilleen vieraita kahden eri suvun edustajia. Mutta sitten kun paikalle alkoi saapua lapsia ja tuli siten vähän elämää ja lisäksi vielä saatiin vähän apetta mahaan niin johan tunnelmakin vapautui ja lopulta aika meni siivillä. Oli vapaata seurustelua, vapaata ulkoilua, lautapelejä. Sanalla sanoen rentoa yhdessäoloa. Mikä itselläni ainakin suomentuu sanoilla ”onnistuneet juhlat” :).