Jos silmäsi osuivat tänään Kampissa paljaaseen naisen tissiin niin se saattoi hyvinkin olla minun. Pahoitteluni. Tarkoitukseni ei ollut vilautella maidontuotantokoneistoani (varsinkaan niitä kumpaakin) kaikelle kansalle. Mutta tiedätkö, joskus niin vain käy.

Siinä ympärillä kanssasisaret olivat näppärästi vuoron perään imettäneet jälkikasvuaan niin tottahan minäkin, helppohomma. Että ei muutakuin vauva imetysasentoon, liivi auki ja paidanaukosta silleen huomaamatta ja nopeasti systeemi vauvan suuhun.

Paitti että akrobatia ei nyt tänään ihan riittänyt, minityyppi hötkyili ja yhdellä vapaalla kädellä homma meni aikamoiseksi kaiveluksi (ja sitä sitten kesti) ja lopputuloksena liki koko koneisto oli pihalla. Ja vauva senkun pärähti itkemään ja käänsi päänsä pois paljastaen koko komeuden kaikelle kansalle.

Ei se mitään, ei pidä lannistua. Tää olikin se huonompi puoli, ei se tätä muutenkaan usein huoli. Koitetaan toista. Ja taas kaivelua ja ähellystä ja koko komeus hitaasti mutta varmasti esille. Ja lisää venkoilua, pään kääntämistä ja itkua (että jos asiaan ei muuten vielä kiinnitetty huomiota niin näiden äänimerkkien avulla huomio oli taattu).

Että ei, empä sitten julki-imettänyt. Ainoastaan julki-vilauttelin.