Täydellinen aamu

Sunnuntaina koin aikalailla täydellisen rentouttavan aamun. Ei sillä etteikö Murunkin kanssa höpsöttely ja hymyilykilpailujen vetäminen olisi ihanaa ja rentoa, mutta joskus sitä kaipaa myös aikaa ladata akkuja ihan omin nokkineen.

Taidan ylivoimaisesti parhaiten rentoutua silloin, kun Muru nukkuu ja joku muu valvoo hänen untaan. Tuolloin en itse ole vastuussa Murusta, mutta en myöskään menetä ainuttakaan hetkeä Murun kanssa. Näin siis sunnutaina.

Heräsin puoli seitsemän aikaan, pihalla oli alkamassa aurinkoinen päivä ja lämpöä oli joku 17 astetta. Aamupalan jälkeen menin puuhastelemaan kasvihuoneeseen ja siellä möyrin Murun aamupalaan asti. Vihdoista viimein sain loputkin kasvihuonehommat tehtyä (joo, ”hieman” olin myöhässä. Uskon kuitenkin saavani tuolta satoa, vain myöhemmin kuin muut. Nyt ei sentään tarvii lähtee ennenaikaisesti synnyttämäänkään niin myöhässä kypsyneet tomaatitkaan eivät mene hukkaan samalla tavalla kuin viime vuonna.). Ja kyllä se puutarhanhoito vain on ihan parasta terapiaa. Ja pirteä aurinkoisen pävän aamu ihan paras tuohon hommaan.

Sitten kävin välissä imettämässä Murun ja suuntasin vielä metsään aamulenkille. Lähdin kokeilemaan ihan uutta reittiä miehen ohjeiden mukaan. Metsä oli kanssa juuri sopiva minulle tuohon aikaan. Lämmintä, mutta aurinko ei porottanut vielä liikaa. Tulihan siinä kyllä sitten hieman eksyttyäkin, ehkä ekaa kertaa ihan tosissaan olin metsässä pallo hukassa. Noh, kännykkä oli mukana ja siitä navigaattorista kun otti suuntiman pohjoiseen niin polku löytyi muutaman metrin päästä. Ja ehkä sitä jotenkin olisi uusavuton selvinnyt ilman kännykkääkin kun se aurinko kuitenkin helotti taivaalla.

Lenkin jälkeen vielä suihkuun niin johan oli virkistynyt olo. Loppupäiväkin sujui mukavasti kun Muru alkoi taas ilmojen viilennyttyä nukkumaan päiväunensa paremmin. Ja nyt on kyllä edelleenkin jotenkin rennompi olo kuin ennen vkloppua. On kyllä turkasen tärkeää löytää ne omat keinot rentoutua tässä vauva-arjen keskellä. Mulle toinen hyvä on ollut lukeminen, mutta kyllä tuolla puutarhanhoidolla ja metsälenkillä pääsi jotenkin sitäkin parempaan rentoustilaan.

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus

Toivon viileää ja pilvistä kesää

Myös kylmä ja sateinen kelpaa. Vähäluminen, ehkä jopa lumeton, saisi kuitenkin olla. Nolottaa myöntää, että mua on suorastaan pistänyt vihaksi mm. facebookissa viljellyt haaveet lämpimien säiden alkamisesta ja nyttemmin niiden alettua se järjetön hehkuttaminen ja kohkaaminen. Ettäkö te tiedä, että joillekin tää helle ei ole hyvästä.

Tänä kesänä valitsen ”huonon” sään paljon mieluisammin kuin ”hyvän” sään. Sillä ”huonolla” säällä Muru nukkuu (useimmiten) kivasti yhdet 2-3h päiksyt ja yhdet 0,5h päiksyt, melko ennnustettavasti jopa. Eikä useinkaan vaadi mitään kovin pitkää nukuttamisruljanssia. Tällä helteellä päiväunille saaminen vaatii aikaa ja hermoja, voi hyvin mennä puolesta tunnista tuntiin että saa tyypin nukkumaan, usein huutoitkulla maustettuna. Ja sitten se nukkuu kymmenestä minuutista tuntiin, ihan randomilla. 

Että kyllä todellakin valitsen helpohkon nukuttamisen ja pari kolme tuntia omaa aikaa kotihommille, kirjan lukemiselle tai vaikka lempparisarjan kattomiselle kun mittarissa on 15 astetta ja taivaalta tihuuttaa vettä. Vaunulenkeillekin voi mennä kun taivas on pilvessä, muuten tyyppi läkähtyis sinne kopppaansa. Kun se, että mittarissa olisi yli 25 astetta, mä ja muru hikiläkähdyksissä ja toinen ei vaan nuku, kitisee sen sijaan sitäkin enemmän. ”Hyvä” ilma enteilee myös ukkosta, ja silloin ei Murua uskalla nukuttaa ulos niille hyville päikkäreille. Ja miehenkin kanssa tulee ”hyvällä” ilmalla illalla/vkloppuna paljon enemmän känää kummankin omasta ajasta kun sää houkuttelee ulos.

Aiempina kesinä mulla on ollut säähän varsin rento ote. Olen ottanut sen mitä olen saanut. En ole koko kesäkuuta odottanut, että koska ne helteet tulevat, lähinnä virnuillut muiden haaveille ja lapsekkaalle odotukselle (miten sitä tämän ikäisetkään ei ole vielä hokanneet, että kesäkuu on tyypillisesti melko kalsea). Olen sopeutunut mukisematta vallitsevaan säähän, valikoinut tekemiseni sen mukaan. Että hyvällä kelillä luen ulkona, huonolla sisällä. Kesän lopussa en ole juuri pystynyt ottamaan osaa sääkeskusteluihin, että millainens kesä oli. En nimittäin rehellisesti sanottuna muista. Musta kesä on aina ollut hyvä (paitsi se yksi lukioaikainen kesä, jolloin satoi ihan koko v***n kesän). Mutta tänä vuonna otan osaa sääkeskusteluihin, tosin aikalailla vastakkaisella kannalla kuin valtaväestö. Onneksi joku voittaa aina (paitsi paskana sadekesänä), katsotaan kuka tänä kesänä selviää säävoittajana :).

Suhteet Oma elämä Lapset Vanhemmuus