Alkaisitkos jo pikkuhiljaa puhua?

On jotenkin kovin rankkaa olla vastuussa sellaisen hyvinvoinnista ja hyvästä olosta, joka ei vielä osaa ilmaista, onko kaikki hyvin tai mikä on pielessä. Että voisitko Muru vaan alkaa jo puhua, tai edes jotenkin muuten ilmaista mitä milloinkin olet vailla.

Meillä tuossa viime viikon lopulla yöt muuttui taas yhtäkkiä rauhattomaksi. Kun jo jonkin aikaa oli pärjätty ilman yösyömisiä niin yhtäkkiä alettiinkin taas heräillä, eikä rauhoituttu ennenkuin vasta rinnalle. Heräiltiin taas ensin puolen yön maissa, sitten neljän maissa ja edellisyönä myös puol kasin maissa. Huoh. 

Ja voi sitä pähkäilyjen määrää. Onko sillä nälkä, tiheetä imua (en tiedä, mutta syötetään ny varuiksi ettei nälässä raukka joudu olemaan ja saa tarvittessa tehtyä tilausta)? Sattuuko mahaan, onko ilmavaivaa tai maha kovalla (laitetaanpas varalta vähän luumua puuron kanssa)? Ärsyttääkö joku syöty asia masua (laitetaan tauolle se yks uus sose missä on ananasta. Niin ja se lähiaikoina aloitettu Gaviscon)? Onko hampaita puhkeamassa (no tälle ei kyllä paljo voi tehdä, särkylääkettä vois harkita jos tyyppi menee vielä surkeammaksi)? Onko eroahdistus alkamassa (päivällä kyllä vielä saa siirtyä pois näkyviltä ja vkloppuna ei mun rauhoittelut auttanu yhtää paremmin ku miehen)? Onko sillä kuuma tai kylmä (makkarissa on puol astetta kylmempi, kokeillaan laittaa se pedinlämmityskauratyyny hetkeksi ennen unia jos se auttaisi)? Onko kauhukohtaus (edellisyönä huudettii yhtäkkiä ihan hulluna)? Aiheuttaako uuden opettelu nyt öihin jotain häiriöö? Onko nyt joku yöuniin liittyvä kehityskausi menossa? Tai muuten vaan joku ”kausi”? Loppuuhan tää ja tuleehan meidän hyväuninen hyväntuulinen Muru joskus takaisin? ????????

Niin ja päivällä ollaan kanssa paljon känäisempiä, unien ja ruokailun jälkeen jonki aikaa, hyvällä tuurilla tunti, ollaan tyytyväisiä mutta sitten alkaa mutina ja mikään ei oikein tunnu kivalta. Päiväunetkaan ei ole ihan niin pitkät kuin yleensä (onko se nyt normaalia väsyneempi? Pitäiskö nytkin lykätä tissi suuhun? Onko sillä tylsää? Sattuuko masuun? ?????). Toinen huoh.

Ja ettei tässä olisi tarpeeksi arvuuttelua niin yhtäkkiä sitten ei tarvitsekaan enää herätä ja syödä yöllä. Nyt on mennyt sellaiset 11h edellisen ruokailusta. Pari kertaa on yöllä tarvinnut hieman rauhoitella, muuten on nukuttu hyvin. Arvatkaa oliko mun etuvarustus aamulla hämmentynyt. Ja nyt sitten tietenkin arvuutellaan, että no mikä nyt sitten auttoi/muuttui? Oliko se se eilen laitettu kauratyyny? Toipuiko masu siitä uudesta soseesta tai gavisconista? Auttoiko se luumu mikä laittoi suolen toimimaan? Loppuiko tiheen imun kausi? Oliko hyvä että ei otettu illan pikkupäikkäreitä ja valvottiin klo 15-21? Mmmmmitä, kerro ny Muru?

Ku ite nous puol kuudelta niin oli pakko ensitöikseen pumppailla paineita pois. Toivottavasti se nyt ei sitten sekoita systeemejä uudestaan, koko tää rumba alkoi samana päivänä kun viimeksi pumppasin aamulla. Mutta olis täs kyllä vielä muuten joku tukos yllättäny, että ei ollu paljon vaihtoehtoja.

Jaa niin siitä puheen kehittymisestä vielä. Sitä sanotaan, että liikkuminen ja puhe kehittyis jotenkin vuorotellen, mutta paskan marjat. Meillä liikuttii eilen enemmän ku ikään (kerran Muru säikäytti oikein kunnolla kun oli siirtynyt leikkimatoltaan parissa minuutissa joku puoltoista metriä ja olin ihan paisees ku vilkasin siihen mihin olin sen jättäny enkä heti nähny Murua. Ja pakki löytyi kanssa eilen, tosin aika hidasta tuo vielä oli, kieriminen taitaa olla tehokkaampaa). Ja illalla yhtäkkiä aloin kuulostella, että nyt tuo Murun jokeltelu kuulostaa kyllä jotenkin ihan erilaiselta. Vähän eri ääni ja sitten siellä kuuluu mukana sellaisia tavunpalasia. No nih, ny harjotteleen sitä puhumista, ja opettelehan ensin sanomaan että nälkä, masu, ikenet, kylmä, kuuma…. (okei sano ensin että äiti ja sitten opettele nämä muut kommunikoinnin kannalta oleelliset). Tai oppisit ees ymmärtään noi. Njoo, tiedän että konkreettisemmat asiat on helpompi oppia ensin, mutta kun mamma ei jaksaisi enää arvuutella.

Perhe Lapset Vanhemmuus

Miksi isällä pitää olla oikeus bilettää jos äitikään ei voi?

Musta on jännää, miten naisen elämä yleensä mullistuu ihan totaalisesti lapsen tulon myötä, miehen ei lainkaan niin paljoa. Varsinkin jos nainen imettää. Ei tehdä mitää yön yli reissuja ja iltamenotkin vaatii erityisjärjestelyjä. Tai siis nainen ei tee, miehelle kaikki on mahdollista. Ja jos sitä miehen menoa alkaa rajoittaa niin se tuntuu jotenkin väärältä (siis kun kyse ei muutenkaan ole mistään päivittäisestä, jokaviikkoisesta tai yömenojen suhteen edes jokakuukautisesta meiningistä).

Ja niin, mä en pidä sellaisesta periaatteesta nillittämisestä että kun en mä niin et säkään, noin niinkuin ihan vaan periaatteesta. Mutta jos ne miehen menot aiheuttaa itselle ongelmia jaksamisen kanssa niin alkaahan siinä väsypäässä helposti miettiä, että jos en mä niin et säkää. Tai ehkä enemmän että kun en jaksa niin onhan mulla oikeus toivoa, että toinen pysyy kotona yöt. Ja silti tuntuu, että ei ole oikeutta ja olen ihan paska. Kun mies on oikeasti aivan ihana ja osallistuva, antaa meille paljon aikaa ja hoitaa ne yörauhoittamiset niin että mä saan edes jotenkin nukuttua. Eikä käy juuri missään (ei käynyt ennen vauvaakaan). Tuntuu ihan tyhmältä valittaa siitäkin vähästä.

Ehkä (ja todennäköisesti) tämä olo tästä paranee kun saa taas vähän unta pollaan, ehkä mä muutaman viikon päästä taas sanon ett mee vaan, mee ny jo. Juuri nyt olen runsaan vuorokauden hoitanut vaavia, joka luonteensa vastaisesti ei ole ollut oikein mihinkään tyytyväinen ja on nukkunutkin tavanomaista paljon vähemmän. Syli on ainut missä vähän rauhotutaan eikä siinäkään kunnolla. Tämän ja omien unihaasteiden takia nukuin viime yönä hätinä kolme tuntia. Ja sitten aloin taas kuunnella sitä kitinää. Nyt pieni on ulkona nukkumassa, menisin itsekin nukkumaan mutta itkarista kuuluu vähän väliä lintujen lurittelua niin ei siitä nukkumisesta mitään tulisi.

Että miksi sitä pitää tuntea olonsa niin paskaksi jos toivoo, että toinen ei viipota yön yli reissuissa. Miksi tuntuu niin tyhmältä toivoa, että ei tulisi tällaisia unettomia öitä. Tuleehan kuitenkin varmasti vielä niitä aikoja kun kaikki nukkuvat taas ihan hyvin. Ja silloin mäkin voin kai lähteä jo pikkureissuihin, eikä mulle näissä arpajaisissa jää vaan se 2-3h unien kortti kerta toisensa jälkeen. Nyt aattelin ehottaa, että mitä jos molemmat otettaisiin mieluummin sellaisia päivä/iltamenoja ja rentouduttais niillä ja oltais sitte kuitenkin koko konkka ronkka yhteentoista mennes nukkumas niin yks ei väsyis kohtuuttomasti siitä että toinen tuulettuu (kunnes mun nukkumiset alkaa olla kondiksessa).

Äh, emmä tiä oliko tässä nyt mitää tolkkua (harvassa asiassa on kun on muutenkin kehnosti nukutun päälle valvonut liki koko yön). Jaa niin, se jäi vielä sanomatta, että ei tässä oikeastaan ole edes kyse mun väsystä (pelkästään). Itse kukin varmaan tietää, miten pitkä pinna sitä ihmisellä on kun oikein väsyyn vetää ja samalla kuuntelee kun pieni ei ole mihinkään tyytyväinen. Ei ole kiva olla yksin vastuussa pienestä kun huomaa ett pinna kiristyy (vastustan itku-unikouluja sun muita, mutta viime yönä puoliltaöin oli kyllä pakko lähteä toiseen huoneeseen rauhottuun niin kauan kun tyytymätön mutina oli vain mutinaa eikä itkua). 

Jaa niin, hirveet respectit yksinhuoltajille, ja keikkatyöläisten vaimoille ja ja ja. En ymmärrä miten jaksatte. Ja tiedostan, miten pikkujutuista mä tässäkin valivalivalittelen :D.

Perhe Vanhemmuus