Ja perheessä huonoiten nukkuu… äiti
On se ny jumankekka kumma homma kun 2,5kk vauva osaa paremmin noi unihommat kun äitinsä. Itseasiassa osasi jo runsaan kuukauden ikäisenä. Tyyppi nukkuu yhteen menoon yön ekan unipätkänsä sellaista 6-9h kun äidillänsä yleensä jää ihan maksimissaan tuohon kuuteen tuntiin. Ja kun vauva vielä tuon jälkeen posottaa monesti 2-4h niin äidillään sekin on hyvin satunnaista.
Menin viime yönä kahdeltatoista nukkumaan kun olin saanut vauvan unille. Heräsin kuudelta armottomaan vessahätään. Vessassakäynnin jälkeen armoton nälkä, joten söin jonkinsortin välipalan. Menin takaisin nukkumaan, mutta en saanut millään unta. Lopulta otin maiskuttavan (mutta nukkuvan) vauvan syömään kun en enää jaksanut odotella toisen heräämistä ja kuvittelin saavani sitten vielä unta. Vauvan syötyä menin uudelleen nukkumaan äärettömän väsyn kera. Uni vaan ei enää tullut. Uusi nälkä sen sijaan yllätti. Ja vessahätä. Että jäi tämänkin yön unisaldo vajaaseen kuuteen tuntiin. Ihan älytön väsy. Ja ketutus.
Ehkä tämä on taas joku hormonijuttu, mene ja tiedä. Joku osa aivoista ei vain suostu nukahtamaan. Oli mulla viimeksikin imettäessä uniongelmia, mutta mun mielestä niitä ei vielä ollut tässä vaiheessa. Ehkä muistan vaan väärin. Ei näillä nukkumisilla vaan voi aivot/muisti toimia täysillä.
Ja ei mua ketuta edes pelkästään se, että nukun liian vähän. Ei, se on vain puolet ongelmasta. Riittäviä unia metsästäessä kuluu ihan tolkuttomasti aikaa hukkaan. Olisin totta totisesti voinut jotain muutakin tehdä senkin kolme tuntia, mitä nytkin makasin sängyssä turhan panttina. Mutta kun untakin olisi saatava, ja joinain öinä se jopa onnistuu.
Perään vielä disclaimerina, että parempi kuitenkin näin. Hyvä että edes muut nukkuvat. Ei mua tää huonoimman nukkujan mantteli haittaa jos esikko nukkuu 12-13h öitä (useinmiten) heräämättä ja kuopuskin 11-12h öitä 1-2 heräämisellä. Mutta onko väärin toivoa, että tämän LISÄKSI myös itse saisin riittävät yöunet, ja jopa useammin kuin 0-2 kertaa viikossa.