Ihmesiideri

Lempisiiderilleni on tapahtunut nyt jotain perin ihmeellistä viimeisen runsaan vuoden aikana. Siis sinä aikana, jona mä en itse ole ollut sitä juomassa. Ihmesiideristä on tullut niin riittoisaa, että samasta puolen litran pönikästä saa juotua neljä (4!!!) kertaa ennenkuin se loppuu. Melko riittoisaa.

sidu.jpg

Myös makua on joku mennyt peukaloimaan. Tai siis joku on ottanut sen kuivaomenaisen maun pois ja jättänyt pelkän alkoholin maun jäljelle. Jo se on kumma kun 4,5 prossainen siideri maistuu enemmän alkomaholille kuin kirkas ikään.

Olen nyt pitkän kuivan kauden jälkeen pariin otteeseen maistellut näitä prosentteja sisältäviä eliksiirejä (rohkaistuin kun luin jostain, että äidinmaidossa holia on vain saman verran kuin veressä, eli pienen annoksen jälkeen promillen kymmenyksiä). Kaverin kanssa iltaa istuessa maistui hyvin pari kuohuvaa + siideri. Jotenkin tilanne oli sellainen, että en nähnyt enää mitään tarvetta pitää ylpeilevästä nollalinjastani kiinni.

Kotosallakin kokeilin mm. pizzan kaverina, mutta ei kyllä oikein uponnut. Mulla on nyt joku juttu, että en mielelläni ota tyyliin desiäkään tätä eliksiiriä jos tiedän, että käsittelen vauvaa piakkoin. En halua YHTÄÄN sitä alkoholin aiheuttamaa tunnetta vauvan lähettyvillä. Ei varmaan mikään huono juttu, joskaan ihan näin pilkuntarkkaan varovaisuuteen tuskin olisi tarvetta. Mutta mennään fiiliksen mukaan. Ja Pommac on hyvää, siinä on se kuivan omenainen maku, mutta ei sitä alkoholin makua :).

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus

Kasvatuksellinen heikko kohta

Olen huomannut, että tietyissä tilanteissa on perin vaikeaa – ellei mahdotonta – toimia niinkuin olettaisi olevan ”järkevää”. Yksi tällainen tilanne esiintyy nykyään taajaan Murua syöttäessä. Pieni alkaa päristellä oikein kunnolla niin, että soseet vaan lentää pitkin poikin. Uskoakseni nauru ei ole se paras reaktio jos haluaisi, että tämä käyttäytyminen vähenisi ja sen sijaan keskityttäisiin syömiseen (olisi kenties suotavaa). Mutta en vain voi itselleni mitään. Onhan se nyt vaan niin suloista. Näyttää olevan yllättävän vaikeaa saada päristämistä onnistumaan samalla kun suu on täynnä sosetta. Uskon, että nauru voi muutenkin olla yksi keskeisistä haasteistani kun pyrin kasvattamaan tuosta meidän Murusta yhteiskuntakelpoisen.

Myös mieheltäni tuntuu löytyvän kasvatuksellinen heikko kohta, joka liittyy Murun ruokailuihin. Eilen hän pohdiskeli, että mitäs sosetta sitä laitettaisiin iltapuuron kanssa. Sanoin, että jääkaapissa on avattu luumupurkki, mutta en tiedä viitsiikö sitä illalla laittaa (ajatuksenani se suolen toimintaa edistävä vaikutus). Joo ei viitti kun ei se tykkää siitä niin paljon. Kehotin ottamaan jotain kaapista. Soseeksi valikoitui päärynä, koska se on pienen ultimate-herkkua. Jos miehestä olisi kiinni niin pikkuinen ei taitaisi syödä mitään muuta kuin lempiruokiaan :). Eikä niitä ruokia montaa olisi, koska lempiruoat olisi valikoituneet jo 7,5 kk kypsässä iässä :D.

Perhe Lapset Vanhemmuus