viime aikoina olen huomannut olevani yhä valikoivampi sen suhteen, mitkä eläimet kuuluvat eläinrakkauteni piiriin. Sen ulkopuolelle jää nykyään / on uhassa jäädä mm. seuraavat:

Käpytikka: jumaskekka, me tiedetään kyllä, että sun reviiri on meidän pihassa, meidän naapurit tietää sen, koko kylä tietää sen, koko metsän eläimet tietää sen. On se hienoa kun eläimet sopeutuu elämään ihmisten kanssa. Tämäkin valioyksilö keksinyt, miten mahtavan reviirirummutuksen saa aikaan kun hakkaa lyhtypylvään ja pihavalojen metallikupuja. Tukehdu käpyys.

Kirjosieppo: siinä vasta härski lintu. Häätää muut linnut pöntöistä sun muista koloista. Sillä ei sinänsä ole niin väliä, onko sinne koloon jo ehditty munia tai onko siellä pienet poikaset eikä toisaalta silläkään, tarvitaanko tätä nimenomaista koloa (tarviihan naisilla olla valinnanvaraa). Ja ei siinä kaikki, kun se nainen on saatu houkuteltua yhteen pönttöön, siirrytään seuraavalle ja yritetään saada sinne uusi nainen jne. Ja sitten hylätään kaikki muut ja palataan ensimmäisen luo. No, ei ne naisetkaa ilmeisesti kovin paljo huonommaksi jää, samassa poikueessa kun on monen eri uroksen poikasia. Kiitos vain, mutta olisin mieluummin pitänyt pöntössäni sen kiltin, koko talven lintulaudallamme vierailleen sinitiaispariskunnan, joka siihen pönttöön jo teki pesänsä.

Mustarastas: tartte tulla toisen pihavarastoon tekemään pesää, vuokrasopimustanne ei todellakaan ole uusittu. Olis kannattanu viime vuonna miettiä, millaisen sotkun jättää jälkeensä. Asiaa ei myöskään auttanut, että söitte kaikki mun viinimarjat, mustaviinimarjoista lähtien. Näin perustein on ihan oikeutettua, että me tuhottiin teidän pesä tänä vuonna, sen kymmeneen kertaan (jumankauta että te ootte nopeita, ja sitkeitä).

Kanahaukka: ootte vielä ihan OK, mutta ei kandee liikaa koetella kärsivällisyyttä. Metsästysäänenne ei tosiaankaan ole mikään kaunistus, volyymissä sen sijaan löytyy. Vähän kauhulla odotan, miten pesitte pihamme tuntumassa vuodesta toiseen….

Hiiri: jätä ne meidän kattovillat rauhaan. Ja saunan eristeet. Muutki eläimet viettää talvensa pihalla, seuraa esimerkkiä. Tai sulle käy niinku veljelles (uskomatonta, että mä oon viime talvena kannustanu hiirenloukkujen asentamiseen. Aiemmin oon lähinnä pyydystänyt siimahäntiä ulkoa ja tuonut ne sisälle lemmikeiksi. Tai myöhemmällä ikää ostanut siimahäntäni lemmikkieläinliikkeestä).

Kyy: voiko joku sanoa pitävänsä kyystä? Ainakaan sellainen, jolla on pieni lapsi ja joka asuu metsän reunassa. Onneksi näitä ei toistaiseksi ole näkynyt (kop kop kop kop kop kop). Rantakäärmeitä sen sijaan on, ihan talon sisälläkin asti. Söpöjä otuksia, mutta säikäyttävät pirusti, koska on olemassa myös sellainen kuin kyy. Lapsen olisi opittava tervettä käärmeen pelkoa, joten paree että tuo rantsiskaan ei turhan usein vierailisi.

Kekomuurahainen: takapihalla menee semmoisetkin polut, että jos jää vähäksi aikaa seisomaan väärään kohtaan, saa pöksyihinsä sellaisen pataljoonan muurahaisia, että moisesta armeijasta olisi ihan kohtalaisen kokoinen valtio ylpeä. Olen huomannut suunnittelevani joukkomurhaa (netti on pullollaan ohjeita). Minua on estänyt vain uskomus siitä, että nämä ja kyyt eivät viihdy samassa pihassa, pienempi paha on aina pienempi paha.

Mehiläinenkimalainenampianienmikälie: Ihan jees että pölytätte mun kukat ja kasvit. Suhtautuisin teihin suotuisammin, jos joukossa ei olisi niitä  hulluja jotka luulee MUA kukaksi. Kerta toisensa jälkeen. Niin ja sen pesän voi kanssa tehdä jonnekin muualle kun meidän kuistille.

Sitten on ne kaiken maailman paarmat ja hyttyset sun muut jotka iskee kesällä. Tulisin toimeen ilman niitä. Kirjosieppo, saat anteeksi kaiken jos syöt meidän tontin hyttyset koko kesän ajan.

Tuli taas yöllä valvottua muutama tunti imetyksen yhteydessä. Ja herättyä viideltä pinniksestä kuuluvaan kujerteluun. Käpytikan nakuttelu saa aika tehokkaasti väsyneet hermot kireälle.