Taas on mennyt kuukausi, nyt meidän Muru on jo 7kk. Tää kuukausi on mennyt jotenkin hirmu nopeeta. Toisaalta tämän kuun aikana ei ole tapahtunut mitenkään hirmu paljoa. Ikätoverit (kehitysiässä eli n. 5,5kk) jo hipeltää varpaitaan, kääntyilee selältä masulleen, istuu, ryömii sun muuta. Tiedän, että kehitys on yksilöllistä, enkä nyt varsinaisesti ole huolissani, mutta kuitenkin. Noh, mitäs uutta meillä sitten on tapahtunut kuukauden aikana.

Päiväunirintamalla on tapahtunut muutoksia. Ensin aamupäivän lyhyet päikkärit siirtyivät pinnikseen. Sitten kolmisen viikkoa sitten iltapäivän pitkät päikkärit siirtyivät ulos vaunuihin. Nyt iltapäivällä tyypillisesti nukutaan ulkona sellaiset 3-4h, mikä on aivan mahtavaa! Toki poikkeuksiakin on (mm. aina silloin kun on mennyt kehumaan tästä asiasta, niinkuin ilmeisesti tänäänkin). Aamupäivän päikkärit taas on lähiaikoina lipsuneet takaisin syliin, en jotenkin saa sopivasti väsynyttä murua siirrettyä pinnikseen ja suoraan pinniksessä nukuttamista en ole uskaltanut edes kokeilla. Nukahtaminen ei ole kivaa! Myös iltapäikkärit ovat sylissä. 

Päikkäreitä nukutaan päivässä 2-3. Joskus nimittäin käy niin, että aamulla herätään sen verran myöhään (lähempänä kymmentä), että aamuun ei oikein mahdu päikkäreitä. Olen pitänyt tapana, että puolen päivän jälkeen sitten mennään jo ulos nukkumaan ne pitkät päikkärit. Myös iltapäikkärit jäävät joskus pois, näin silloin jos iltapäiväpäiksyt ovat venyneet ja niiltä on herätty lähempänä kuutta. Tällä hetkellä tunnutaan elävän jossain murroskaudessa, eli ihan ei vielä pärjätä oikein kaksilla päikkäreillä, mutta kolmetkin ovat jo vähän liikaa. Ehkä pian jo päästään kaksiin päikkäreihin ja saadaan kenties ihan vakiintunut rytmi näihin meidän päiviin.

Valveilla pystytään toisinaan olemaan jo hieman pidempään. Ennen sopiva aika oli 1,5-2h ja näin kyllä monesti nytkin. Mutta toisinaan sopivasti levänneenä voi mennä kolme tai jopa kolme ja puoli tuntia hereillä. Kovasti on vaihtelua tässä.

Ensimmäiset hampaat puhkesi parisen viikkoa sitten, huomasin ne 16.4. Kaksi alaetuhammas siit keskeltä. Aluks ne tuntu imettäessäkin koko ajan, nyt lähinnä jos pikkuinen on jäänyt siihen makustelemaan. Oikeastaan ennen noiden hampaiden tuloa pikkuinen tuntui pari kertaa vähän niikua puraisevan tisua, auts. Nyt tuttia useinmiten vain pureskellaan. Ja meiän pikku vampyyri haluis vaa koko ajan vetää äidin tai isän käden suuhun ja pureksia. Mutta siis mitään massiivista oirehtimista en ennen noita hampaita huomannut.

Suulla on opittu päristelemään. Siis sellaista pierutyyppistä ääntä. Sitä harjoitellaan nyt aktiivisesti ja varsinkin viimeisen viikon aikana on päristelty ihan alvariinsa. Niin hauskan kuuloista kun kesken yötäkin saattaa pinniksestä kuulua prrrr prrr.

Meillä asuu pieni hymytyttö. Joka hymyilee ja jokeltelee iloisella äänellä. Ja lähiviikkoina on onnekkain saanut välillä kuulla maailman ihanimman naurun. Naurut saa parhaiten pusuttelemalla, puhaltelemalla tai päristelemällä masua, hieromalla nenää nenää vasten tai rapsuttelemalla masua alhaalta ylöspäin.

Masulla maatessa peppu on alkanut nousta tarmokkaasti. Pää pysyy maassa ja peppu nousee korkeuksiin. Siinä sitten ähistään. Ja lopulta palaa käämi kun ei kuitenkaan päästä yhtään mihinkään.

Kiinteitä menee nyt neljä kertaa päivässä. Aamulla syödään Muksun kaurapuurojauheesta tehtyä puuroa, monesti kera luumun. Lounaaksi lihapitoista sosetta, iltaruoaksi kasvissosetta ja illalla pikkuannos puuroa kera hedelmäsoseen. Muuten ruoat uppoaa ihan hyvin, mutta puuro ei oikein maistu pelkästään. No enpä minä itsekään syö puuroa sellaisenaan. Hedelmäsoseen (luumu/päärynä) kanssa menee yleensä hyvällä ruokahalulla. Ja sopiihan tuo sikälikin, että hedelmäsosetta ei vielä yksistään syödä kun uupuu se viides ateria. Aamupuuro on jo ihan reilu satsi, muuten menee sellainen puoli pilttipurkkia kerrallaan.

Jaa, kylläpä sitä loppujen lopuksi onkin tapahtunut kaikenlaista kuukaudessa :).