Mua jännitti aikanaan, että miten tuo meidän kissa tulee sopeutumaan meidän pirpanaan ja miten niiden rinnakkaiselo sujuu. Kun olen kuullut kaikkia kauhukertomuksia miten kissa tulee mustasukkaiseksi ja käy perin väkivaltaiseksi. Tai miten kissa menee vauvan kasvojen päälle nukkumaan.

Kissa oli lopulta vauvan ensikuukaudet hoidossa äitini luona. Ensin asustettiin sielä kättärillä ja kissa olisi joutunut olla yksin ja sen jälkeenkin laskeskeltiin, että kissa ei meillä saa ansaitsemaansa huomiota niiden ensikuukausien aikana. Kissan paluuseen varauduttiin tekemällä kehdon päälle jyrsijäverkosta suoja ja pinniksen sivuille ja päälle suoja hyvin ilmavasta kankaasta. Pointtina siis, että kissa ei pääsisi nukkuvan vauvan luo. Sitten kissa tuli kotiin joulun tietämillä.

Ja miten kävi. Kissa ei edelleenkään ole kuin muutamaan kertaan nuuhkaissut vauvan päälakea. Se siis pitää hyvin kunnioittavaa välimatkaa pikkuiseen. Ei puhettakaan, että se menisi nukkumaan samaan sänkyyn vauvan kanssa, siis yhtäaikaa ainakaan. Pari kertaa se on häädetty tyhjästä sängystä ja vaunukoppa, turvakaukalo sun muut on ihan taattuja nukkumapaikkoja jos ne tyhjillään jää lojumaan kissan ulottuville. Makkariin kissalla ei yöllä ole kuitenkaan varmuuden vakuudeksi asiaa. Ja olisi se kissa pimeässä makuuhuoneessa sikälikin hankala kun sillä on tapana makoilla kulkureiteillä ja se vois sitten tulla tallotuksi tai aiheuttaa kompastumisen kun makkarissa ei yleensä mitään valoja laiteta päälle kun lähetään liikkeelle. Kun vauva nukkuu yksin makkarissa niin ovi on raollaan että kuulee pienen itkut. Tyypillisesti kissa on tuolloin siellä missä aikuisetkin niin nyt sängyn suojailu on alkanut jäädä vähemmälle.

Imettäes (varsinki yöllä) ja pienen nukkuessa sylissä, tulee kissa usein jalkojen päälle nukkumaan tai kerjäämään silityksiä. Mulla on aina vauvan ollessa sylissä iso imetystyyny ympärillä ja meillä on sääntö, että kissa ei tule sen päälle tai sisäpuolelle niin kunnioittava välimatka säilyy sylitellessäkin. Eli oikein rauhaisaa rinnakkaiseloa, toistaiseksi. Pikkuista kissa selvästi kiinnostaa, mutta sekään ei ole vielä pyrkinyt esim. nappaamaan toisinaan ulottuvilla heiluvaan häntään, vaan pitää myöskin kunnioittavaa rinnakkaiseloa yllä. Tilanne taatusti muuttuu kun pikkuinen alkaa liikkua. Kotonamme on kuitenkin kissalle piiloja, joihin lapsi ei uletu, joten se pääsee kyllä tarvittaessa turvaan silloinkin.

Kissan ja aikuisten rinnakkaiselo on sen sijaan hieman haasteellisempaa. Kissa tuppaa herättämään miehen aamuisin naukumalla oven takana (mulla on nukkuessa tulpat, joten en herää niin herkästi), nykyisin herätys tulee kuulemma usein puoli kuuden maissa. Ja sitten kun aikuiset nousee ylös, alkaa ihan hirmuinen ralli ja naukuminen. Onneksi onneksi onneksi vauva ei toistaiseksi heräile tuon kissan sekoiluihin. Sitten jos joskus alkaa niihin heräillä niin onkin pohdinnan paikka, että miten muutetaan toimintatapoja.

Yks juttu tässä vauva + kissa talossa -jutussa edelleen kyllä pohdituttaa. Että mitäs sitten kun se vauva lähtee liikkeelle. Miten varmistaa, että se ei silmän välttäessä mene tutustumaan kissan hiekkalaatikkoon. Ruoka- ja vesikupit saa tarvittaessa nostettua ulottumattomiin, mutta tuo hiekkalaatikko on vähän kinkkisempi.