Miten minä valitsen ehdokkaani

Minulle kysymys ei ole ikinä ollut, että äänestänkö. ÄÄNESTÄN. Sen sijaan harmaita hiuksia on kerta toisensa jälkeen aiheuttanut se, ketä sitä oikein äänestäisi. Jos kerta uskoo, että äänestämällä vaikuttaa johonkin (muutenhan ei äänestäisi) niin pitää myös olla jotkut raamit siihen, miten ja mihin haluaa vaikuttaa sekä kenen haluaa vaikuttavan. 

Juuri nyt on sopiva hetki hioa oma strategiansa ja valita oma ehdokkaansa. Itse en vielä ole valinnut omaa ehdokastani, mutta töitä olen jo tehnyt ehdokkaan valinnan eteen. Tässä omat valintakriteerini tuleviin eduskuntavaaleihin:

 

1. Puolue: Koska eduskuntavaaleissa äänestetään ennen kaikkea puoluetta. Vaikka oma ehdokkaani ei pääsisikään läpi, niin ääneni menee kuitenkin tietylle puolueelle. Ja koska puolueissa vallitsee tietty puoluekuri ja tietty poliittinen linja, jota oma ehdokkaanikin tulee sitten kuitenkin siellä eduskunnassa viemään eteenpäin.

En ole puolueuskollinen vaan valitsen joka vaalien kynnyksellä puolueen tai soveliaat puoluevaihtoehdot. Ja monesti en varsinaisesti valitse tiettyä puoluetta vaan olen valitsematta tietyt puolueet. Mielikuvilla on valtavan suuri merkitys. Oikeastaan joka vaalien kynnyksellä mielessä käy, että pitäisi viimein valita se oma puolue. Että ei joka vaalien alla tarvitsisi miettiä asiaa uudelleen. Ikinä en kuitenkaan saa aikaiseksi. Kun mikään puolue ei tunnu siltä juuri oikealta. Kaikissa on jotain vikaa.
 

2. Vertaiseni: Haluan, että ehdokkaani on mahdollisimman lähelle vertaiseni. Onhan hänen nimikkeensä mukaisestikin tarkoitus olla minun edustajani. Hänen tulee siis olla:

  • Nainen: tämä on itseasiassa oman sukupuoleni lisäksi poliittinen kysymys: haluaisin, että eduskunnassa sukupuolijakauma heijastelisi paremmin yhteiskunnassa vallitsevaa tasajakoa. Ja lisäksi minulla on teoria, jonka mukaan naiset äänestävät useammin miehiä, mutta miehet harvemmin naisia. Ja siksi naisena on tärkeää äänestää naista.
  • Korkeastikoulutettu: uskon tämän vaikuttavan olennaisesti arvomaailmaan ja kokemuspohjaan.
  • Suhteellisen nuori: tässä taas haen kokemuspohjan samantyyppisyyttä. Ihan samaa ikäluokkaa ei tarvitse olla, iän ei tarvitse alkaa samalla numerolla. Mutta eläkkeelläkään ei ihan vielä tarvitsisi olla. Ja toisaalta voisihan sitä kuitenkin jo olla työelämässä.
  • Äiti: Olen vielä niin tuore äiti, että en osaa edes jäsennellä, miten moneen asiaan tämä osa identiteettiäni vaikuttaa. Tiedän vain, että se vaikuttaa ja paljon :).
     

3. Mielipiteiden harmonia: Tietenkin on myös tärkeää, että ehdokkaani ajattelee mahdollisimman monista tärkeistä asioista mahdollisimman samalla tavalla kanssani. Ihan samalla tavalla ajattelevaa en toki voi löytää, koska en ole itse ehdolla. Tässä on valittava taistelunsa, ne itselle tärkeimmät kysymykset (osa näistä ratkeaa toki jo puoluetta valitessa). Tämä onkin se kimurantein kohta. Yleensä käytän vaalikonetta tai paria, tyypillisimmin käytössäni ovat HS:n ja Ylen vaalikoneet.

Minua kiinnostaisi kuitenkin kuulla vaalikoneita enemmän ehdokkaiden mielipiteitä. Haluaisin tutustua ehdokkaisiin blogien muodossa: blogit ovat mielestäni loistava kanava kertoa omasta kannastaan eri asioihin ja käydä keskustelua potentiaalisten äänestäjien kanssa. Bloggaaminen tuntuisi kuitenkin ottaneen harmillisen vähän tulta alleen.

Nyt ensimmäistä kertaa ikinä harkitsen myös kiusaavani potentiaalista ehdokastani sähköpostilla. Jos näin teen, kysyisin todennäköisesti tätä: olisiko kotihoidontuen tasajakomalliin ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen tähtäävä lakiuudistus pitänyt viedä eteenpäin? En itseasiassa ajatellut kysyä tätä pelkästään sen takia, että tämä olisi minulle erityisen tärkeä kysymys (mitä se kyllä on). Vaan uskon, että tällä kysymyksellä saisin yleisemminkin kartoitettua ehdokkaani ajatusmaailmaa. Mutta voi kyllä myös olla, että jätän ehdokkaani rauhaan. Ihan vain laiskuuttani. Ja koska muut kriteerit jo rajaavat niin paljon, että väärä vastaus voisi viedä viimeisetkin potentiaaliset ehdokkaat :D.
 

Siinäpä minun tavastani valita ehdokkaani. Entä miten SINÄ valitset ehdokkaasi?

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta

Soseet kehiin

Mä olen jostain syystä ollut ihmeen jääräpäinen kiinteiden aloitusajankohdan suhteen: olen vain lykännyt ja lykännyt välttämätöntä, haaveillut suositellusta puolen vuoden täysimetyksestä. Vaikka olen tiennyt, että jostain syystä keskosilla kiinteät aloitetaan aiemmin.

Takerruin muun muassa saamamme kotiohjeen sanamuotoihin ”kiinteät VOI aloittaa 3-4 kuukauden iässä” (isot kirjaimet itse muokkaamani) – ei siis mikään pakko. Netistä myös etsin, että jonkun mukaan kaksikiloisen keskosen osalta ei olisi VÄLTTÄMÄTÖNTÄ aloittaa kiinteitä etuajassa. Samalla olen tavallaan tiennyt, että kiinteät olisi hyvä aloittaa hyvissä ajoin, että kai siihen joku syy sitten on.

Jotenkin kuitenkin olen pitänyt siitä puolen vuoden täysimetyksestä kiinni kun olen muutenkin näiden imetysasioiden kanssa kovin jyrkkä: minusta on hyvin surullista, miten harvoilla vauvoilla toteutuu tuo puoli vuotta. Että kyllä meillä ainakin! Ja toisaalta mukana on ollut varmasti myös vähän vähemmän jalo syy: laiskuus.

Näin jälkikäteen oma jääräpäisyys tuntuu aika tyhmältä. Puolen vuoden täysimetykseen ei päästy kun viime perjantain keskoskontrollissa lempeästi kehotettiin aloittamaan ne kiinteät saman tien. Rajapyykki jäi nyt 11 päivää vajaaksi. En saanut varsinaisesti toruja asiasta. Kun pieni on kasvanut niin hyvin pelkällä äidinmaidolla niin ei tämä mikään katastrofi ole. Mutta että vitamiini- ja rautavarantojen takia kiinteinen aikainen aloitus olisi (ollut) hyödyllistä. Nyt sitten ripeästi matkaan, uusia makuja mielellään parikin viikossa. Kasviksia, puuroa ja ihan pian jo lihatuotteitakin.

Tänäänpä siis (kun eilen unohtui) meillä lähdettiin soseiden mielenkiintoiseen maailmaan. Ensimmäiseksi mauksi valikoitui perisuomalainen peruna. Mukaan tiristelin rintamaitoa jotta mukana olisi jotain tuttuakin. Ja sitten alettiin jännityksellä maistelemaan. Mies käytteli lusikkaa ja minä kameraa, jotta tämä historiallinen hetki saataisiin ikuistettua. Ja sitten, niin, ei mitään erityistä. Pieni pisteli perunaa aikalailla ilmeettömästi poskeensa. Kun lusikka oli suussa niin massutettiin ihan tarmokkaasti, muuten ”pureskelu” ja nieleskely oli aika vaisua. Vaatii vielä harjoitusta. Nyt tuntui, että pieni ei oikein edes tajunnut, että jotain uutta tapahtui :D.

Perhe Lapset