Miten startata maidontulo kun vauva ei jaksa imeä?

Olen monesti ollut harmissani siitä, että minua ei opastettu sairaalassa mielestäni oikein rintamaidon lypsämiseen ja pumppaukseen. Ironista kyllä, minulla olisi kotona ollut kirja, jossa olisi ollut tarkat ohjeet siihen, miten startata maidontuotanto, jos keskonen ei jaksa vielä imeä. Kirjailen tähän, miten tuon kirjan mukaan homma pitäisi hoitaa sekä miten itse sen hoidin. Jos joku sellainen vaikka joskus eksyy tänne, jolle tämä tulee tarpeeseen. Plus että on itsellekin tallessa jos vaikka on taas joskus samassa tilanteessa.

Alla Rapleyn ja Murkettin Baby-led breastfeeding. How to make breastfeeding work with your baby’s help -kirjan ohjeet aiheesta. Tärkeintä on ensimmäiset kaksi viikkoa, jolloin voisi tehdä seuraavasti:

  • Aloita maidon lypsäminen mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Tunnin sisällä synnytyksestä on kaikkein paras. Alussa käsinlypsy on paras.
  • Vietä mahdollisimman paljon aikaa niin, että olet vauvan kanssa iho ihoa vasten (kenguruhoidossa).
  • Lypsä niin usein kuin mahdollista, päivin ja öin. Tähtä 12 kertaan vuorokaudessa (minimissään 8). Lypsyjen ei tarvitse olla jakautunut täysin tasaisesti päivälle, tärkeintä on määrä.
  • Vältä pitkiä taukoja lypsyjen välillä, ei missään tapauksessa yli neljää tuntia päivällä tai kuutta yöllä. Jos tiedät, että jossain kohdin tulee olemaan pidempi tauko, tee ekstralypsyjä ennen ja jälkeen tauon.
  • Yritä saada oksitosiinintuotanto käyntiin ennen lypsyä ja lypsyn aikana. Jos et pysty olemaan vauvan lähellä, laita silmät kiinni ja ajattele pitäväsi vauvaa sylissä, silittäväsi häntä, suukottavasi häntä, haistavasi hänen tuoksuaan.
  • Pyri hieromaan rintojasi muutama minuutti jokaisen lypsyn yhteydessä.
  • Voit käyttää käsinlypsyä ja rintapumppua. Käsinlypsyä kannattaa käyttää kun määrät ovat pieniä. Lypsäminen kannattaa myös aloittaa ja lopettaa käsinlypsyyn.
  • Tarkista pumpun osalta, että sen suuosa on sopivan kokoinen rintaasi nähden.
  • Käytä rintapumpuissa aluksi alhaista pumppaustehoa ja nosta tehoa kun maitoa alkaa tulla enemmän. Maksimitehoon ei kannata pyrkiä, vaan siihen jolla maitoa tulee parhaiten.
  • Kun maidontulo loppuu, hiero hetken rintoja ja sen jälkeen vielä lypsä käsin. Jos tämän avulla maitoa alkaa tulla uudelleen runsaasti, siirry takaisin pumpun käyttöön.
  • Jatka pumppausta niin kauan kuin maitoa tulee. Jos pumppaat yhtä rintaa kerrallaan, voit vaihdella rintojen välillä kunnes kummastakaan ei tule enää mitään.
  • Pidä huomio siinä, minkä verran pumppaat, älä siinä minkä verran maitoa tulee.

 

Näin minä tein sen: aloitin lypsämisen runsas 12h synnytyksen jälkeen, sain vasta tuolloin välineet maidon talteenottoon (enkä halunnut ennen tätä aloittaa kun en halunnut heittää sitä joka paikassa niin tärkeäksi mainittua kolostrumia hukkaan). Alussa lypsin käsin ja keräsin tuotokset suoraan lääkeruiskuun. Pian käytin joka toisella kerralla pumppua. Lypsin runsaat 8 kertaa päivässä, näistä vähintään yksi kerta yöllä. Meinasin innostua välillä vähän liikaakin, rinnat tulivat aroiksi kun yritin saada koko ajan enemmän tavaraa ruiskuun.

Maidonnousu tapahtui todella voimakkaana vajaat 2 vrk synnytyksestä. Ja sopivasti yötä vasten, sitä ainutta yötä jolloin minulla ei ollut käytössäni sähköistä pumppua. Pumppasin käsipumpulla piiiitkään (välillä taisi mennä 45 min per rinta). Maito tuli hitaasti mutta varmasti rinnoista. Tuona yönä olisi voinut ehkä vieläkin tiuhempaan pumpata. Toisaalta se oli viimeinen yö ilman vauvaa (en tosin tiennyt tätä tuolloin), unikin taisi tulla tarpeeseen.

Sain nuhteet liian pitkästä pumppausajasta ja aloin ottaa kellosta aikaa. Pumppasin noin 8 kertaa päivässä, pääsääntöisesti samaan aikaan kun vauvaa syötettiin. Pyrin siihen, että ei tullut liian pitkiä taukoja. Toisen viikon lopulla aloin olla huolissani kun maidontuotanto ei ollut noussut tarpeeksi korkealle. Pumppasin muutamina päivinä noin kahden tunnin välein ja ja aina siihen asti, että maidontulo loppui. Tällä menetelmällä lisäsin myös kotona tuon kahden viikon jälkeen muutaman kerran maidontuloa. Pidin vauvaa niin paljon kengurussa kuin uskalsin.

Missä siis mielestäni meni vikaan: Lypsäminen olisi kannattanut aloittaa aikaisemmin. Olisin voinut olla vielä aktiivisempi ensimmäisen kahden viikon aikana, pumppausmäärissä mentiin ehdottomassa minimissä. Ja olisi pitänyt aina pumpata siihen asti, että maidontulo ehtyy – tämä oli ehkä se keskeisin virhe. Olisin voinut hyödyntää rintojen hierontaa pumppausten yhteydessä (joskus taisin tätä tehdäkin).

Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Maito on kuin ihmeen kaupalla riittänyt. Nyt voitaisiin jo alkaa kiinteisiin totuttelut.

Perhe Lapset

Pieniä kehitysaskelia

Välillä tuntuu, että pienessä tapahtuu koko ajan ihan huomaamatta kehitystä niin, että ei oikein osaa sanoa, että milloin joku asia tapahtui ensimmäisen kerran. Tässä joitain juttuja, jotka ovat tässä lähiaikoina tapahtuneet/alkaneet yleistyä. Ikäähän nyt on vajaa 5kk (korjattua vähän reilu 3kk).

Kädet ovat löytyneet. Niitä massutetaan yhä useammin, koko nyrkkiä tai osaa sormista. Hirmuinen maiskutus vain kuuluu. Tuttia ei saa välttämättä suuhun kun kädet ovat esteenä tai se tutti heilautetaan heti pois ja otetaan kädet tilalle. Saa nähdä hylätäänkö meillä tutti jossain vaiheessa kokonaan. Kunhan nyt vain huomaisi, että ei sitä koko nyrkkiä kannata tunkea, kurkkuun asti. Toisaalta vähän huolettaa, että tuleeko meidän pienestä lopulta peukunsyöjä. Niin ja omien käsien tuijotus on ihan parasta viihdettä. Niin mukavaa, että ei meinata malttaa nukahtaa päiväunillekaan.

Mahalta käännytään ahkerasti selälle. Joskus tyyli on tosin  vähän hakusessa ja pieni meinaa tuuskahaa nenulleen. Ja aina tässä ei vielä onnistuta vaikka selvästi yritetään (tuntuu, että jos pieni viihtyy ensin hyvän tovin masullaan ja vasta sitten yrittää kierähtää niin kierähtäminenpä ei enää onnistu. Ja sitten hermostutaan)

Selältä ei ole vielä käännytty mahalleen. Mutta ahkerasti taidetaan yrittää. Tai siis pieni punnertaa itseään niin innokkaasti jaloillaan kyljelleen, että pikkuhiljaa pieni pyörii päänsä ympärillä (toinen selitys tälle pyörimisliikkeelle on että pieni haluaa vaihtaa katseen suuntaa ja koko keho seuraa perässä. Olisihan se nyt ihan tylsää kääntää se pää puolelta toiselle -tai ehkä tämä ei vain onnistu kun se pää on niin iso ja sitä ei huomaa ensin suoristaa).

Imetykset on nopeutuneet, toisinaan. Pienelle saattaa riittää viiden minuutinkin ruokailu (päivisin). Ja loppuajasta pieni on herttainen kun irrottaa otteensa ja kääntää päätään vähän, katsoo silmiin,  hymyilee ja kujertaa ja sitten taas ottaa hörpyn. Tai veikeimmillään ei vielä siinä silmiin katsoessa hymyile, mutta takaisin tissille mennessä hymyilee niin, että ei meinaa saada kunnon otetta.

Muutenkin nykyään hymyillään tavan takaa kun saadaan katsekontakti. Ja kujerretaan samalla. Niin maailman paras ääni :D.

Yöunilla ollaan usein noin 11h ja tuona aikana syödään kahteen otteeseen. Syömisten lisäksi joinain öinä heräillään useammin, joinain harvemmin. Yhtenäiset unet voivat olla 2-3h luokkaa. Päiväunissa tapahtuu parhaillaan jotain kehitystä, josta olenkin jo kirjoitellut täällä ja tulen kenties vielä kirjoittamaan uudelleenkin.

Sitterissä ja leikkimatolla viihdytään yksikseenkin hyvä tovi. Sitterissä istuttaessa tarvii pystyä seuraamaan äitin/isän puuhia, muuten voi tulla tylsää (paitsi kun tuijotellaan niitä omia käsiä). Sitteri saadaan myös itse jo hyvin hytkymään. Leikkimatolla tuijotellaan innoissaan myös peiliä tai pehmoeläimiä. Mutta ihan parasta on, kun joku heiluttelee apina-helistintä.

Perhe Lapset